Äidinkieli-ikävä

Tänään mulle tuli koti-ikävä. Ei niinkään ikävä ihan kotiin, mutta ikävä sellaseen paikkaan, jossa ymmärtää poikkeuksetta kaiken mitä puhutaan. Mä sain mun pomoltani kolme lasten islanninoppikirjaa, eli siis kirjoja, joissa opetetaan islantilaisia lapsia lukemaan. Kai nistä mulle jotain hyötyä on, mut tarttisin paljon enemmän jotain teoreettista kielioppi- ja sanasto-opetusta, kuin loruja ja väritystehtäviä.

Mä oon yrittäny opiskella ja oonkin oppinu islantia jonkin verran, mutta tänään tuntuu vaan hirveen raskaalta, ettei ymmärrä muita. Kaikki ihan yksinkertaisetkin lauseet, joita noi mulle välillä sanoo, menee ihan ohi. Yritän arvata joitan ja yleensä arvaan väärin. Myös kirjainten lausuminen on ihan päätöntä täällä. Mä en ikinä muista miten ú lausutaan ja millon ll on tl ja miks hvað sanotaan [kvað] Musta on kyllä aivan ihanaa, kun katotaan telkkaria ja tunnistan sieltä sanan tai kaksi ja osaan sanoo islanniks hassuja sanontoja. Mutta mä haluan oppia islantia yhtä hyvin kuin englantia. Kauankohan siihen menee...

Oon väsynyt muutenkin, nii ei varmasti huomenna elämä tunnu enää niin hankalalta. Tänään opettelin viikonpäivät; jos huomenna vaikka opettelis kellonajat tai värejä? Pitää tehdä reissu Reykjavikiin ja käydä ostamassa jonkinlainen kielioppikirja sieltä. Se tarkoittaa yhden ylimääräisen vapaapäivän hakkimista.....

Minä ja mun ekan luokan oppikirjat