Part one. Mennään heittään kylää
Mä en ollut ikinä tykänny tästä kaupungista yhtä paljo. Aluks olin ollu vähä vastahakoinen lähteen, mut koska mulla piti olla asenne, lähdin ekana suuntaan pihalle. Valitsin paikkani takapenkille.
Eka asia, jota en vihannut tänä yönä oli kuu. Se loisti kirkkaana ja keltaisena taivaalla. Se ei ollu puolikuu, eikä se ollu sirppi, mutta se oli kaunis. Muut jutteli jotain, mut mulla oli tylsää, niin kattelin vaa ulos pimeeseen kesäyöhön. Mä en muistanu millon viimeks olin pimees yös. Monta kuukautta sitten. Olin unohtanu kui rakastan pimeyttä.
Me vaan ajettiin. Lopulta lähdettiin vahingon seurauksena hieman kauemmas. Tie oli pitkä, avasin ikkunan kokonaan. Tuuli sotki mun hiukset samalla kun vedin keuhkoni täyteen viileetä kesäyötä. Tehtiin u-käännös ja mentiin takas. Oltiin oltu kaukana, muttei riittävän.
Kuu osu jälleen mun silmiin. Kaiuttimet laulo, että yöllä järvellä voi kävellä kuuta pitkin. Ajettiin just sillan yli. Vauhti oli paljon yli sallitun. En kuullu mitä muut puhu, musiikki tai tuuli huusi korviini.
Vähän ajan päästä huomasin, et alettiin päätyy rannan suuntaan. Mä kysyin olinks mä oikees. Perillä mä nousin innoissani autosta ja lähdin käveleen rantaa kohti. En odottanu muita. Halusin riisua kengät, et voisin koskee veteen.
Kuulin takaa juoksuaskeleita ja me kilpailtiin. Laituri oli maali, mut mä juoksin innoissani sen loppuun. Laituri oli pitkä, se ei ehtiny sammuttaan mun iloo, kun tyyni vesi mun ympärillä vaihtu.
Oltiin kaikki siel laiturin pääs. Mä riisuin vaatteita ja pudottauduin laiturilta. Muut sano, et vesi oli kylmää, mut mä en kuunnellu. Mä uin jo kuunsiltaa kohti. Mitä lähemmäs mä sitä pääsin, sitä kauemmas se pakeni. Vesi oli yhtä tummaa ku yö. Sillon mä rakastuin hetkeen. Kuka oli osannut tuoda mut tänne sanomattoman haaveeni luo?
Mä vedin mun keuhkot täyteen pimeyttä samalla kun vesi kietoi mut lämpimään syliinsä. Olinko mä onnellinen? En. Mä elin unelmaa.
Liian lyhyen ajan kuluttua mut päätettiin jättää sinne järveen, jos en sais kuivia vaatteita päälleni ja sais itteeni autoon. Vastahakosesti mä nousin unesta ja puin loput vaatteet päälleni. Kengät kädessä mä kävelin rantaviivan syvempää puolta autolle.
Autossa yö puhalsi taas mun hiuksiin. Mä nojasin ikkunaan ja nautin. Kerran muut yritti herättää mut, mut ne oli erehtyny. Yö kuivas mun kihartuvat hiukset samalla kun mun haave alko lähestyy loppuu. Tuuli puhalsi joitaki kyyneliä mun silmistä. Painoin mun kasvot hetkeks mustaan pehmeeseen neuleeseen joka verhos mun käden.
Vielä viimenen mutka ja hidastus. Mä astuin autosta täysin erilaiseen yöhön.
Part two. Illallinen
Saavuin kotiin nälkäisenä. Menin keittiöön tekemään ruokaa. Otin kaapista patonkia, nostelin pöydälle tomaattia, kurkkua ja salaattia. Halkaisin leivän ja tein siitä nopeasti hienon aterian. Vaikka siitä ei tullutkaan kovin kaunis, se olisi myöhemmin osa suurempaa täydellisyyttä.
Kietoutuneena rakkaalta lainattuun lämpöön kannoin ruoan ulos. Viileä ilta-aurinko tervehti minua. Etsin täydellistä paikkaa vain hetken. Seuralaiseni osoitti ainoaa paikkaa joka ei ollut varjossa. Istahdin tuolille kasvot kohti kirkasta seuralaistani. Asettelin ruoan ja kirjani pöydälle ja aloitin aterian.
Havahduin kirjastani, kun seuralaiseni puhutteli minua. Se huomautti kohteliaasti, kuinka hyvää ruoka oli. Se ihasteli kauniita kukkia ja isäni rakentamaa vesiallasta. Altaan vesi laineili hienoisessa tuulessa, ja siihen tuomani vaaleanpunaiset ruusut tanssivat aalloilla valssia.
Hän kertoi kuinka oli viettänyt koko päivän tuulen kanssa. Vieläkin hänen hienot kuiskauksensa kutittelivat korvaani ja leikittelivät hiuksillani. Kiedoin ruskeaa ruudullista takkia tiukemmin ympärilleni, vihjaten että halusin pitää seuralaisen itselläni tämän hetken. Emme tarvinneet tuulia tänään.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua havahduin koleaan yksinäisyyteen. Seuralaiseni oli lähtenyt. Tuuli oli jäänyt luokseni, ja oli jopa uskaltautunut hiukan lähemmäs. Hän juorusi minulle kuinka seuralaiseni oli varmaankin loukkaantunut, kun en ollut suonut hänelle edes hetkeä huomiostani. Hän valehteli.
Olin nauttinut seuralaiseni lämpimästä katseesta pöydän yli. Olin nauttinut kuinka hän huomautti, että on olemassa hetkiä, jolloin maailmaa ei pilaa mikään. Olin nauttinut siitä hetkestä, kun rakastin maailmaa.
Silti maailma ei rakasta sinua takaisin samalla lailla kuin minä teen.
Päätin lähteä ja jättää tuulen yksin. Eihän minulla ollut syytä jäädä, puu oli heittänyt varjonsa paikalleni. Kävellessäni pois huomasin seuralaiseni kurkistelevan salaa sen oksien lomasta hymyäni.
Lintu & Kultapanda
24.7.2011
Haluatko todella elää unelmaasi?
Part one.
Koska olin luvannut tehdä listan 101 faktaa itsestäni (alunperin 1001, mut sain ruinattua sen pienemmäks :P ) Siinä kun kirjottelin kaikkia typeriä asioita itsestäni (mm. että en tykkää kirjottaa lyijytäytekynällä) ja jossain vaihees aloin miettii tulevaisuuttani.
Ajattelin et mun tulevaisuus on sellanen, että oon lukiossa, opiskelen siellä ahkerasti (joo, ihan varmasti.....) kirjotan ihan kivasti jokkut arvosanat. Sit samalla harrastan soittamista, itse asiassa kahta soitinta, eli soittotunteja ois 3x/viikko. Joka päivä harjottelisin vähintää 45min läksyjen ja muiden lisäks. Sitten parin vuoden päästä, samalla kun luen kirjotuksiin, suoritan ainakin toisesta soittimesta tutkinnon läpi. Eli lots of training. Ja mä todennäkösesti kuolisin jossain vaihees. Eli ei pidetä tätä kovin todennäkösenä vaihtoehtona. (ihan vaan koska en tuu ikinä opiskelee ahkerasti.....)
Noniin, otetaas uusiks. Millanen mun tulevaisuus realistisesti ois: Heräisin tietenki (lähes) joka päivä kouluun kivasti. Oon siel tunneil, selitän omiani jos kukaan ei kuuntele, jos hyvin käy, joku saattaa vastatakin mulle jossain välis. Todennäkösesti vältän läksyjen tekemistä mitä täydellisimmillä syillä (en ehdi, mun on pakko olla nyt koneel, muuten mun sosiaalinen elämä kärsii. Tai otan kirjan esiin, silmäilen tehtävää, totean että liian vaikee ja heitän kirjan takas reppuun.) Harrastuspuoli menis sillä, että ajattelen joka päivä, että joo-o pitäis harjotella. Äiti tulee sanoo et Outi mee harjottelee. -No en mee nyt kun käsket, en tee jos käsketään (lapsi ♥ ) Sitten vahingoks joku päivä saatan vähän harjotella. Soittotunneilla mulle sanotaan, et oon lusmu ja pitäis harjotella jos haluun päästä läpi. Mut mä en tiä haluanko.
Ja unelma ois tämä: Käyn ehkä lukion. Kattoo jos jaksan. Tai sit kehittelen jotain muuta (valokuvaus ois unelma :3 ) Jos käyn lukion, se menee samanlai läpi ku tuossa realistinen -osiossa. Mut jos pääsisin jonneki muualle opiskeleen jotain mikä mua oikeesti kiinnostaa olisin jopa aktiivinen. Lopettaisin samantien soittamisen, koska muahan ei sinänsä kiinnosta se ollenkaan. Tykkään soitella pianoo aina välillä huvikseni, mut en muuten. Joo tässä jäis kuulkaas saamatta musiikkiopistosta saatavat lisäpisteet (jos ikinä haen mihinkään yliopistoon... eikä niitä varmaan ees tarvittais siel.... tarviiko valokuvaajan osata soittaa? ) Mut voivoi, mua ei haittais.
Sitten mulla ois kaikki viikot ihan tyhjiä, koska läksyjä en tekis vahingokskaan, joten voisin opiskella ittekseni jotain mikä mua kiinnostaa. Jos te ette vielä oo arvannu, mä oon kovin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista jne, niin haluisin opetella japania. Eli voisin omatoimisesti hankkia jonkun japanin kielen alkeet -oppikirjan ja harjotella sieltä :P Ja sitten mulla ois kivaa. Olis vapaata aikaa, ja kumminkin mielekästä tekemistä, kun tulee tylsää.
Ja tässä kohtaa, hyvät naiset ja herrat, tulee vastaan ongelma-kohta. Te näätte kuinka hyvin ja yksityiskohtaisesti mä oon suunnitellu unelmani. Ja se on kaikki viel ihan realistisesti toteutettavissa. Mikä mua estää siis? NO KAIKKI!!!! >.<!!! En mä uskalla tehdä asialle mitään. Nyt mä iloisena kidun nykyisessä elämässäni ja saamattomuuttani vain haaveilen kaikesta miten asiat vois olla.
Minkä takia on niin vaikee seurata unelmiaan, vaikka ne ois täydellisesti suunniteltu, kaikki mahdolliset huonot puolet huomioitu ja silti haluis edelleen elää unelmaansa? Siinä ei estä muu kuiin just se kaikkein pahin, minä itse. Eihän kenelläkään muulla ois mitään asiaa puuttua mun elämääni, muilla ei oo sananvaltaa siinä asiassa. Mä toistan tätä nyt viel ihan muuten vaa. Haluis elää omaa unelmaansa, ja ainoo joka sen tiellä on, on sinä itse. Masentavaa.
Just nyt mä yritän koko ajan miettiä, ja psyykata itteeni, et jos mä oikeesti haluan elää unelmaani, miksen eläis. Mä mietit tätä asiaa ittekseni jo aikaa sitte, ja kirjottelen siitä tännekin vielä, enkä edelleenkään oo varma mitä mä voin tehdä. Pelkkää epäröintiä mun koko unelmani. Ihanaa.
Mä en tiedä, mutta ehkä mä jossain vaiheessa rohkaistun, ja uskallan tehdä asioille jotain. Mä haluaisin, mutten tiä uskallanko. Ja päätöksen hetkellä alan miettii, että oliko se asia jota kutsutaan unelmaks, se kun haaveilee jostain mahdottomasta.
Part two.
Mulla oli kavereita kylässä:
Koska olin luvannut tehdä listan 101 faktaa itsestäni (alunperin 1001, mut sain ruinattua sen pienemmäks :P ) Siinä kun kirjottelin kaikkia typeriä asioita itsestäni (mm. että en tykkää kirjottaa lyijytäytekynällä) ja jossain vaihees aloin miettii tulevaisuuttani.
Ajattelin et mun tulevaisuus on sellanen, että oon lukiossa, opiskelen siellä ahkerasti (joo, ihan varmasti.....) kirjotan ihan kivasti jokkut arvosanat. Sit samalla harrastan soittamista, itse asiassa kahta soitinta, eli soittotunteja ois 3x/viikko. Joka päivä harjottelisin vähintää 45min läksyjen ja muiden lisäks. Sitten parin vuoden päästä, samalla kun luen kirjotuksiin, suoritan ainakin toisesta soittimesta tutkinnon läpi. Eli lots of training. Ja mä todennäkösesti kuolisin jossain vaihees. Eli ei pidetä tätä kovin todennäkösenä vaihtoehtona. (ihan vaan koska en tuu ikinä opiskelee ahkerasti.....)
Noniin, otetaas uusiks. Millanen mun tulevaisuus realistisesti ois: Heräisin tietenki (lähes) joka päivä kouluun kivasti. Oon siel tunneil, selitän omiani jos kukaan ei kuuntele, jos hyvin käy, joku saattaa vastatakin mulle jossain välis. Todennäkösesti vältän läksyjen tekemistä mitä täydellisimmillä syillä (en ehdi, mun on pakko olla nyt koneel, muuten mun sosiaalinen elämä kärsii. Tai otan kirjan esiin, silmäilen tehtävää, totean että liian vaikee ja heitän kirjan takas reppuun.) Harrastuspuoli menis sillä, että ajattelen joka päivä, että joo-o pitäis harjotella. Äiti tulee sanoo et Outi mee harjottelee. -No en mee nyt kun käsket, en tee jos käsketään (lapsi ♥ ) Sitten vahingoks joku päivä saatan vähän harjotella. Soittotunneilla mulle sanotaan, et oon lusmu ja pitäis harjotella jos haluun päästä läpi. Mut mä en tiä haluanko.
Ja unelma ois tämä: Käyn ehkä lukion. Kattoo jos jaksan. Tai sit kehittelen jotain muuta (valokuvaus ois unelma :3 ) Jos käyn lukion, se menee samanlai läpi ku tuossa realistinen -osiossa. Mut jos pääsisin jonneki muualle opiskeleen jotain mikä mua oikeesti kiinnostaa olisin jopa aktiivinen. Lopettaisin samantien soittamisen, koska muahan ei sinänsä kiinnosta se ollenkaan. Tykkään soitella pianoo aina välillä huvikseni, mut en muuten. Joo tässä jäis kuulkaas saamatta musiikkiopistosta saatavat lisäpisteet (jos ikinä haen mihinkään yliopistoon... eikä niitä varmaan ees tarvittais siel.... tarviiko valokuvaajan osata soittaa? ) Mut voivoi, mua ei haittais.
Sitten mulla ois kaikki viikot ihan tyhjiä, koska läksyjä en tekis vahingokskaan, joten voisin opiskella ittekseni jotain mikä mua kiinnostaa. Jos te ette vielä oo arvannu, mä oon kovin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista jne, niin haluisin opetella japania. Eli voisin omatoimisesti hankkia jonkun japanin kielen alkeet -oppikirjan ja harjotella sieltä :P Ja sitten mulla ois kivaa. Olis vapaata aikaa, ja kumminkin mielekästä tekemistä, kun tulee tylsää.
Ja tässä kohtaa, hyvät naiset ja herrat, tulee vastaan ongelma-kohta. Te näätte kuinka hyvin ja yksityiskohtaisesti mä oon suunnitellu unelmani. Ja se on kaikki viel ihan realistisesti toteutettavissa. Mikä mua estää siis? NO KAIKKI!!!! >.<!!! En mä uskalla tehdä asialle mitään. Nyt mä iloisena kidun nykyisessä elämässäni ja saamattomuuttani vain haaveilen kaikesta miten asiat vois olla.
Minkä takia on niin vaikee seurata unelmiaan, vaikka ne ois täydellisesti suunniteltu, kaikki mahdolliset huonot puolet huomioitu ja silti haluis edelleen elää unelmaansa? Siinä ei estä muu kuiin just se kaikkein pahin, minä itse. Eihän kenelläkään muulla ois mitään asiaa puuttua mun elämääni, muilla ei oo sananvaltaa siinä asiassa. Mä toistan tätä nyt viel ihan muuten vaa. Haluis elää omaa unelmaansa, ja ainoo joka sen tiellä on, on sinä itse. Masentavaa.
Just nyt mä yritän koko ajan miettiä, ja psyykata itteeni, et jos mä oikeesti haluan elää unelmaani, miksen eläis. Mä mietit tätä asiaa ittekseni jo aikaa sitte, ja kirjottelen siitä tännekin vielä, enkä edelleenkään oo varma mitä mä voin tehdä. Pelkkää epäröintiä mun koko unelmani. Ihanaa.
Mä en tiedä, mutta ehkä mä jossain vaiheessa rohkaistun, ja uskallan tehdä asioille jotain. Mä haluaisin, mutten tiä uskallanko. Ja päätöksen hetkellä alan miettii, että oliko se asia jota kutsutaan unelmaks, se kun haaveilee jostain mahdottomasta.
Part two.
Mulla oli kavereita kylässä:
 |
| suttusuus on jees nii ei näy ilmeitä :P |
 |
| this is war you know.. muroilla......... |
 | |
| koristellaan toi, niin se ei suutu vaikka pöllittiin toi |
 |
| MS YASA the agent, you know. |
19.7.2011
From makeover to transformation
Part one.
noniin moi.......
Mä oon välillä vähän laiska ihminen. Ja oon nyt aika lahjakkaasti jättäny kirjottamatta varmaan kuukauden ajan blogitekstit täällä... hupsis...... Mulla tulee aina jossain vaiheessa semmonen kiinnostomuksettomuuden kausi, kun oon alottanu tekeen jotain. Ja nyt se tuli hyvin kesälomalle, niin mulla on sille tekoselitys :''''D Pidin hyvin ansaittua kesälomaa siis. Ja joo, tä oli tekosyy. Joten nyt toivon, että mulla riittää itsekuri ja into siihen että saan koko loppu vuoden täyteen.
Part two.
Alunperin mun ei pitänyt mennä animeconiin. Jossain vaiheessa liityin erääseen ryhmäcospalyhin, jossa ensin mun piti cossata Vivid:in IV:iä, mutta kun kattelin myöhemmin niitä listoja uudelleen huomasin, että The GazettE:n Reita oli vapaana, joten MÄ OTAN TON!! O_O!!! Eli vaihdoin jo valmiit kankaat ja hiustenleikkuu suunnitelmat siihen, että suunnilleen kuukaudessa pitäisi kasata valmiiksi mun jumaluus -cossi. (siis miten niin jumaloin reitaa? o.o )
Loppujen lopuks aloin tekee cossia, viikko ennen animeconia, johon cossi siis tuli. Hupsis, joo saatan olla semmonen ihminen, joka jättää asiat vähä viime tippaan :'D Ja sillä viikolla mulle tuli kaverikin kylään koko ajaks ennen conia. Mikä tarkotti sitä, että jonkin aikaa aina päivästä heitin kaverin siskon hoiviin, ja istuin itse pistelemään neuloilla sormiini.
Mulla ei ollut edes hirveesti muuta itse tehtävää, vain bindi, nenärätti ja takki. Ostin halvan harmaan paidan, ja piirsin siihen ite valkosella maalitussilla Reitan paidan printin. Mustat farkut oli yksinkertaset, otan vaan ne. Eräänä päivänä olin ostelemassa kankaita, kävin kirpparilla ja heti ekana silmiin osu mustat nahkakengät, mis oli ketju koristelut. Nä on ihan täydelliset ;____; eikä hintakaa oo hirvee, 10€. Sit käveliin iloisena kassalle, mis mulle kerrottii, että kaikki pöydästä 1 oli puoleen hintaan. ;_____; <3 Jotain koruja vielä sitten kattoin kotoo, sopi ihan kivasti. Ja oon ihan varma, et kukaan muu ku mä ei oo kattonu Reitan koruja yhtä tarkkaan kun mä, ettei sillä ollu juuri väliä, et ne oli hieman erilaiset. :D En tiä yhtään paljonko rahaa näihin kaikkiin meni, joku arvio vois olla jotain 100€ luokkaa?
Näin mun cossi tuli valmiiks. Hiukset ja meikit oli suht helppo tehä. Tai no, meikit oli helppo tehä. Iho kuntoon (nenää ei ois tarvinnu meikata, minkä tajusin ilokseni viimeisenä cossipäivänä juuri sen jälkeen, kun olin meikannut,) mustat silmät ja nudet huulet. Hiuksia harjottelin vaan kerran. Ensin ajattelin, että käytän nyt sit paljon aikaa ja jokasen tupsun tupeeraan ite. Ja hermot meni. Kun tokan oli saanu pystyyn, eka valahti jo takas alas :< Joten suunnitelma B: KAIKKI PYSTYYN, KÄÄNNÄ HIUKAN ETEENPÄIN, VAHALLA VÄHÄN TUPSUILLE HIUKSIA, JA DING valmista tuli!
Ja tän kaiken jälkeen olin valmis animeconiin ja ihmisten kuvattavaks >:D
Itse animecon ja cospaly miitti
Perus con again, montako kertaa oon ton kertonu jokasen conin kohdalla. En jaksa kertoo samaa asiaa enää. Ainoo asia mikä muuttu, oli se että musta oikeesti haluttiin ottaa kuvia :3 Tulipas feimi olo :D Juoksentelin siellä siis kaverien perässä syömässä, kuvaamassa ihmisisä, ja olemassa kuvattavana. Eräs tyttö jopa kertoi, että pelastin hänen päivänsä, koska hän ei ollut nähnyt muita Gazen cosseja :3
Tutustuttiin viikonloppu uusiin ihmisiin ja tavattiin vanhoja (sanottu noin 259x)
Ja sitten pikkuhiljaa sunnuntaina kello tuli kolme, ja mun piti lähtee pian. Mentiin hakeen mun tavaroita narikasta ja kun käveltiin takasin päin huomasin yhessä tolpassa paperin josta luin nopeeta kirjaimet PSC. Aloin miettii, et aikas tutut kirjaimet, ja peruutin takas ja luin koko lapun. Jrock cosplay PSC miitti klo 13 ja paikka jossa kyseinen miitti oli. ÄÄÄÄÄRRRRRRR >.<!!!!!
Joo mua ärsytti >.< Se cossi, jonka olin tehny just kyseiseen miittiin, nii menin sitte missaan sen. Hyvä minä oon ylpee ittestäni >.< Ärysttiärsyttiärsyttiärsytti >.< ! ! ! ! Mutta ei voi mitään. Kivaa oli ollut, nii ei kannata itkee kun maito on jo lattialla. Ja nyt ollaan väsäilemässä traconiin samaa ryhmäcosplayta, ja mä menen sinne.
Ja näin loppuun joitain kuvia animeconista
 |
| COSPLAY |
Mä oon välillä vähän laiska ihminen. Ja oon nyt aika lahjakkaasti jättäny kirjottamatta varmaan kuukauden ajan blogitekstit täällä... hupsis...... Mulla tulee aina jossain vaiheessa semmonen kiinnostomuksettomuuden kausi, kun oon alottanu tekeen jotain. Ja nyt se tuli hyvin kesälomalle, niin mulla on sille tekoselitys :''''D Pidin hyvin ansaittua kesälomaa siis. Ja joo, tä oli tekosyy. Joten nyt toivon, että mulla riittää itsekuri ja into siihen että saan koko loppu vuoden täyteen.
Part two.
Alunperin mun ei pitänyt mennä animeconiin. Jossain vaiheessa liityin erääseen ryhmäcospalyhin, jossa ensin mun piti cossata Vivid:in IV:iä, mutta kun kattelin myöhemmin niitä listoja uudelleen huomasin, että The GazettE:n Reita oli vapaana, joten MÄ OTAN TON!! O_O!!! Eli vaihdoin jo valmiit kankaat ja hiustenleikkuu suunnitelmat siihen, että suunnilleen kuukaudessa pitäisi kasata valmiiksi mun jumaluus -cossi. (siis miten niin jumaloin reitaa? o.o )
Loppujen lopuks aloin tekee cossia, viikko ennen animeconia, johon cossi siis tuli. Hupsis, joo saatan olla semmonen ihminen, joka jättää asiat vähä viime tippaan :'D Ja sillä viikolla mulle tuli kaverikin kylään koko ajaks ennen conia. Mikä tarkotti sitä, että jonkin aikaa aina päivästä heitin kaverin siskon hoiviin, ja istuin itse pistelemään neuloilla sormiini.
Mulla ei ollut edes hirveesti muuta itse tehtävää, vain bindi, nenärätti ja takki. Ostin halvan harmaan paidan, ja piirsin siihen ite valkosella maalitussilla Reitan paidan printin. Mustat farkut oli yksinkertaset, otan vaan ne. Eräänä päivänä olin ostelemassa kankaita, kävin kirpparilla ja heti ekana silmiin osu mustat nahkakengät, mis oli ketju koristelut. Nä on ihan täydelliset ;____; eikä hintakaa oo hirvee, 10€. Sit käveliin iloisena kassalle, mis mulle kerrottii, että kaikki pöydästä 1 oli puoleen hintaan. ;_____; <3 Jotain koruja vielä sitten kattoin kotoo, sopi ihan kivasti. Ja oon ihan varma, et kukaan muu ku mä ei oo kattonu Reitan koruja yhtä tarkkaan kun mä, ettei sillä ollu juuri väliä, et ne oli hieman erilaiset. :D En tiä yhtään paljonko rahaa näihin kaikkiin meni, joku arvio vois olla jotain 100€ luokkaa?
Näin mun cossi tuli valmiiks. Hiukset ja meikit oli suht helppo tehä. Tai no, meikit oli helppo tehä. Iho kuntoon (nenää ei ois tarvinnu meikata, minkä tajusin ilokseni viimeisenä cossipäivänä juuri sen jälkeen, kun olin meikannut,) mustat silmät ja nudet huulet. Hiuksia harjottelin vaan kerran. Ensin ajattelin, että käytän nyt sit paljon aikaa ja jokasen tupsun tupeeraan ite. Ja hermot meni. Kun tokan oli saanu pystyyn, eka valahti jo takas alas :< Joten suunnitelma B: KAIKKI PYSTYYN, KÄÄNNÄ HIUKAN ETEENPÄIN, VAHALLA VÄHÄN TUPSUILLE HIUKSIA, JA DING valmista tuli!
Ja tän kaiken jälkeen olin valmis animeconiin ja ihmisten kuvattavaks >:D
Itse animecon ja cospaly miitti
Perus con again, montako kertaa oon ton kertonu jokasen conin kohdalla. En jaksa kertoo samaa asiaa enää. Ainoo asia mikä muuttu, oli se että musta oikeesti haluttiin ottaa kuvia :3 Tulipas feimi olo :D Juoksentelin siellä siis kaverien perässä syömässä, kuvaamassa ihmisisä, ja olemassa kuvattavana. Eräs tyttö jopa kertoi, että pelastin hänen päivänsä, koska hän ei ollut nähnyt muita Gazen cosseja :3
Tutustuttiin viikonloppu uusiin ihmisiin ja tavattiin vanhoja (sanottu noin 259x)
Ja sitten pikkuhiljaa sunnuntaina kello tuli kolme, ja mun piti lähtee pian. Mentiin hakeen mun tavaroita narikasta ja kun käveltiin takasin päin huomasin yhessä tolpassa paperin josta luin nopeeta kirjaimet PSC. Aloin miettii, et aikas tutut kirjaimet, ja peruutin takas ja luin koko lapun. Jrock cosplay PSC miitti klo 13 ja paikka jossa kyseinen miitti oli. ÄÄÄÄÄRRRRRRR >.<!!!!!
Joo mua ärsytti >.< Se cossi, jonka olin tehny just kyseiseen miittiin, nii menin sitte missaan sen. Hyvä minä oon ylpee ittestäni >.< Ärysttiärsyttiärsyttiärsytti >.< ! ! ! ! Mutta ei voi mitään. Kivaa oli ollut, nii ei kannata itkee kun maito on jo lattialla. Ja nyt ollaan väsäilemässä traconiin samaa ryhmäcosplayta, ja mä menen sinne.
Ja näin loppuun joitain kuvia animeconista
 | |
| Jumala |
 | |
| Aatelisto |
 | |
| Porvaristo |
 | ||||||||||
| Talonpojat |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)