Huoh, tätä draamaa!

Part one. 

Jumituinko hieman tällä viikolla kattoon yhtä j-draamaa? Suunnillee 20 45min kestävää jaksoo meni läpi 4 päivässä, vaikka tietenkin nukuin yöllä ihan kunnolla ja olin koulussa jne. Eli siis aina, kun mulla oli vapaata aikaa, mä etin koneen ja aloin kattoo tota fanikikattelu addiktion kokemista.

Löysin draaman Hana Yori Dango mun yhen kaverin blogista, kun selailin sitä tylsänä päivänä. Ajattelin, ku kyseinen kaveri oli ihkuttanu mulle kaikkia draamoja mitä se yhteen aikaan katto paljon (tästä lisää löytyy sen blogista XD ) Joten mikäs sen parempi paikka ettiä joku random draama jonka viittis jaksaa kattoo, kun sen kaverin blogi. Yhen nimen vaa satuin poimii sieltä ihan randomilla, ja sen sarjan tokan seasonin latasin.

Mä halusin päästä kattoo sitä jo, mut se ei ollu ihan ladannu kokonaan, eli kattoin sielt ekan ladanneen jakson, mikä sattui oleen 5. jakso. JA VOI JEESUS SENTÄÄ sitä kikattelua ja ihastuneita kiljahduksia, ku kattoin sen yhen jakson. Heti seuraavaks mun oli siis aivan pakko mennä ettii se eka season. Ja se lataukseen samantie.

Ja kun se latas. Alko mun draama addiktioni kukoistaa :''''D Ei jestas mua melkein nolottaa myöntää tää, mut mä oikeesti tuijotin sitä ruutua ihan innoissani ja kikattelin kaikelle ja huusin ittekseni "TUUUUIIII KUN ON SÖPÖÖÖÖH!!! ♥ HIUKAN TOI ON SULONENNNN!!!! ♥♥"

Ton draaman tapahtumat on oikeesti tosi kliseitä ja monet asiat on tosi ennalta arvattavia, kaikki mahdolliset rakkaus-sattumat tuli mukaan ja muutenki tosi tommonen.. jos olet liian realistinen ihminen, tämä sarja ei sovi sinulle - mut silti mun oli pakko kattoo koko sarja loppuu heti, koska en tienny mitä lopussa tapahtuu xD

Eli tapahtumat on kliseitä, mutta ne hahmot on vaa nii ihania!! ♥ (lue: kliseitä) Miettikää nyt, köyhä koulutyttö, jonka perhe säästää kaikki rahansa siihe et tytär sais käydä elittii koulua. Sitten eliittikoulussa on pahisjengi, joka sitten alkaa kiduttaan tätä tyttöö. Ja loppujen lopuks kaks nistä jengin jäsenistä rakastuu tähän tyttöön ja alkaa mustasukkaisuus + mitä tytön nyt pitäs tehdä -draama voi alkaa o/

En mä tiä, ehkä toi sarja on vaa jotenki niin.... inhimillinen.. joka tapauksessa. :''''D Tytön perhe on ehkä maailman pöhköin x''''D Pahisjengin pääpahis on nii pahis, et sekoilee koko aja sanoissaa, ja sanoo kaikki asiat väärin x''''D Tytön työnantaja on fiksu nainen, joka kertoo työntekijoilleen, kuinka 'the man i once loved--' Jeps, se kertoo, että sillä oli suhde kerran Petteri Punakuonoon.... o.ö

asdasd. Mä haluisin vaa ihkuttaa tätä, ja kertoo kaikki tapahtumat, mutten ihan viitti :P Koska joka tapauksessa, te kaikkkiiii lataatte nyt tän sarjan ja alatte kattoo ja kiljutte sille ruudulle kuinka rakastuitte johonkin hahmoon.

Mä en tajua miten noin kliseistä ja yllätyksettömistä ja toisella tapaa täysin odottamattomista tapahtumista on saatu kasaan näin pahan addiktion aiheuttavan sarjan xDDDDDD Se vaan on ihana. Mä jopa pakotin mun poikaystävän (= jou olen kovis, hakkaan kaikki jokka vaa puhuuki mulle, mee pois tai saat turpaas) kattoo yhen jakson tosta sarjasta, ja kun oltii saatu jakso katottua loppuun se sano vaan "EIIII EI SE SAA LOPPUAAA!!! Mun pitää tietää mitä seuraavas jaksos taphatuuuu?? Meneekö se tyttö sinne vai ei??? Äääääää katotaan seuraava jaksooooo!!!"

Loppuarvio: ★★★★★ Addiktiota aiheuttava klise ja niin tavattoman ihana sarja!

Part two.

Mitähän muuta kerrottavaa mulla olis?........... Joulu on tulos. Koko viikonlopun juhlin. Pitäs myydä karkkilaatikoita. Kuulin juorun, et olisin kuulemma kihlois, kiva tietää itsekin. Sain vähän noita mun tavaroita lahjotettua pois (kattokaa ihmeessä muutkin o/ ) Veljellä on kavereita yötä, olin jo unohtanu ku ne oli nii hiljaa, nyt ne tosin heräs, kauhee melu X'D Mun yöseura nukkuu edelleen :'''D Oon päivitelly mun toista blogia taas, ja pitäs lisää kirjotettua kunhan vaan saan ton epämääräsen tunnemössön päästä muutettua sanoiks ja paperille. Alko vihdoin sataa lunta. Pitäs koristella piparitaloja meidän luokan joulumyyjäisiin. Ja tykkään piparisulkaasta. Taidan mennä herättään ton yhen..... ----->

oliko se nyt loppujen lopuks niin kaunista?

part one. 

meillä oli tehtävänä äikässä pitää puhe siitä mikä on meidän mielestä kaunista. tosi monet piti puheen siitä kuinka luonto on kaunista ja kuinka on ihanaa, kun kesällä on kukkaisa ja talvella lunta. jeejee.

mä en pidä oikeen mitään kauniina. mun oli tosi vaikee keksiä mistä mä pitäisin sen puheen. en mä sano et koko maailma ois täysin ruma ja mä vihaisin sitä. mä en vaa tykkää oikeesti mistään. kaikki on ihan jees ja ihan kivaa ja ihan nättiä. mikä muka ois oikeesti kaunista, mistä mä pitäisin?

mä luin yhtä lehtee (japan pop 02-2011) mis oli artikkeli kirsikoiden kauneudesta ja merkityksestä. siinä puhuttiin siitä, et joo onhan kirksikka puut ihan kauniita ja joo kyl on varmasti ihanaa kun on puut täynnä herkkiä vaaleenpunasia kukkia. mut siinä korostettiin sitä hetken kauneutta, kun istuu puiden alla ja tuuli irrottaa ne vaaleanpunaiset kukat oksista ja ne leijailevat ympräiinsä."tämä kaikkein nopeimmin ohi lipuva vaihe on eräässä mielessä kaikkein kaunein, koska se kestää niin vähän aikaa."

 ulkoisista asioista on tosi vaikee saada kaunista. jos mä katton jotain kaunista esinettä, se voi olla kaunis, mut se on aina kaunis. jos mä katton jotai syksyistä ruskan värittämää maisemaa, se on kaunis. mut sekin on aina kaunis. jos mä kuulen jonkun sanovan mulle jotain tosi kaunista, se on kaunista. eikä se kestä ikuisuutta. se on yksi pieni täydellinen hetki, kun ymmärtää mitä toinen on sanonut ja huomaa kuinka ihana olo siitä tulee kun toinen ilmaisee välitävänsä.

tunne on kaunis. mun mielestä asiasta saa oikeesti kaunista ja rakastettavaa, jos siihen liittää tunteen. jos voi valita kahden vaihtoehdon väliltä: voit katsoa kuvaa, jossa ihminen on kävellyt rannalla ja on päättänyt lähteä vaatteet päällä uimaan, tai voit olla itse tuo henkilö joka on haikeana kävellyt rannalla ja haluaa tehdä jotain mitä ei normaalisti tekisi. tai toinen mielikuva: voit valita kuunteletko kaverisi kertomana kuinka hauskaa heillä oli viimekesänä eväsretkellä, kun he olivat jutelleet kaikesta taivaan ja maan välillä ja nauraneet toisilleen, vai haluaisitko itse olla kyseisessä hetkessä mukana? kumman näistä valitsisit? jälkimmäisen.

aika kultaa muistot? miten? siinä hetkessä, kun tapahtuma koettiin, ei ollut mitään erikoisempaa. oli aivan tavallinen päivä, mutta kun sitä alkoi myöhemmin taas muistelemaan, huomasi että siihen hetkeen liittää niin paljon tunteita, että muistosta tulee väkisinkin ihmisen mielestä kaunis.

"kauneus on pieniä hetkiä, joissa ollaan täysin läsnä."


part two. 

okaay.......... mitähän tähän....... aiheeseen liittyvää, ei.
lista siitä mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu :'D kiinnostaako? no nyt saatte lukee kumminki :'D
- meille tulee italialainen tyttö comemius projektin kautta parin viikon päästä :)
- mun pitäs tehä ny loppukeväästä tosi paljon kouluhommia
- mä lähden luokan kanssa ruotsiin ja perheen kanssa espanjaan ennen koulujen loppua
- tämän takia mun pitää tehdä koeviikon kokeita jo sillä viikolla kun se italialainen tulee >.<
- käytiin ostamassa mun cossiin kankaat, nyt vaan kaavottaan ku ehtii :D
- koska huomenna äitienpäivä, molemmat isoveljet tuli kans kotiin jee
- tykkään tästä kirjottamisesta tosi paljo ^^
- oon siivonnu ihan sairaasti tällä viikolla! vein vintiltä kaikkia vanhoja roskia pois mitä olin säästäny jne :''D

mä niin arvoistaisin, jos te antaisitte mulle palautetta näistä teksteistä! >.< on tyhmää, ku te kaikki ette oo äikän opettajia, ku äikän kirjotelmista tulee aina jotai palautetta sisällöstä tai sanavalinnoista tai jostain. täällä vaan kuulee kuinka jostain kaukaa kantautuu hyttysen ininää.. >.< 

so comments please? :3

moi oon Oute. ollaanko kavereita?

part one.

tässä joku päivä menin ettii siskoo koneelta. se kuunteli kivaa musiikkia ja katteli diaesityksellä kuvia kavereistaan. se näytti tosi onnelliselta. mä jäin siihen sitten kans kattelee kuvia sen seuraks.
meillä on siskon kans suunnillee sama kaveriporukka, eli siis ne kenen kuvia sisko katto oli myös mun kavereita. meille molemmille tuli hirvee ikävä näitä kavereita, ja niitä hetkiä kohtaan. ois haluttu ne takas.

sitten mulle tuli ihan hassu fiilis.. kun melkein ihan rupes itkettää se ikävä. mutta ei sitte kumminkaa itkeny. sitte ku jotkut kuvat oli nii hauskoja että ihan nauratti, nii ei sitten saanut kunnolla naurettuakaan.

part two.
no kyllä nyt kaikki hämmentää. musta tulee filosofi isona!

miksi on näin että on joitakin kavereita joiden kans voi riidellä ihan nii kauan ja pahasti ku vaa jaksaa, ja silti niiden kans päätyy uudelleen samanlaisii väleihin kun ennen? voi olla tosi pitkän ajan puhumatta toiselle ja silti sitten ku lopulta puhutaan nii on kuin ois just eilen puhuttu kaikki maailman asiat läpi. mä en oikeesti tiä mistä tää johtuu.

onko siinä joku semmonen, että riiteleminen oikeesti puhdistaa ilmapiiriä ja lujentaa sidettä kahden ihmisen välillä? joo tähän mä en siltikää usko. koska mulla ainakin on myös semmosia ihmisiä joiden kaveri olin joskus, siis tosi hyvä kaveri. mutta sitten riideltii eikä kiinnosta juuri nähä enää ikinä. no entä sit semmone, että kun kerran avautuu kunnolla nii sitte pysyy luottamus siihe henkilöön ja voi taas puhua kaikesta? tä kuulostaa jo ihan fiksulta mun mielestä XD mut entä jos ei näinkään? mitä sitten? hämmentääkö? eipä juuri. pää toimii miten sattuu sille ei mitään voi :D

sitten on semmosia ihmisiä, joiden kans ei ees vahingoks riitele tai sano mitää pahaa ja niiden kans pysyy sillee semi väleissä koko aja. loistavaa siitä ystävyyssuhteesta tuskin tulee, mutta mistä tää oikeesti johtuu? miten sit sais näistä semi hyvistä kavereista oikeesti läheisiä ystäviä? pitäskö niiden kaa sit riidella ihan kunnolla jostai nii toimis? ehe tuskinpa :P

nyt ku alan ihan miettii kunnolla nii pitääkö tässä muka olla jotai säännönmukasuutta? eiks oo niin että ihmiset on erilaisia, ja sitä korostetaan jatkuvasti? ehkä mäkin nyt alan korostaa kahden eri ihmisen erilaisuutta. toiset on toisillensa täydellisiä, toiset ampuu toisensa ilman pyyntöö. ihmisillä on erilaiset arvot ja ajatusmaailma. kaikki ei siihen hyvän tyypin muottiin mee.

mut koska mä nyt oon kerranki ihan täydellinen filosofi ja mietin kaikkee jokaselta kantilta, niiiiin: pitäiskö kaikkien olla toisilleen parhaita kavereita? tai sillee olla kivaa keskenään? OLTAS KAIKKI YHTÄ SUURTA VALASTA!! <>no okei, XD ehkei näin tapahdu. mut vois ainakin sitten tehdä niin että: vois lopettaa sen turhan ja tarkoitetun loukkaamisen pois kiitoooos. se ois unelma :)

until that we'll walk to the sunset.