Nautitko kanssani lasin unelmaa?

Part one.         Mennään heittään kylää

Mä en ollut ikinä tykänny tästä kaupungista yhtä paljo. Aluks olin ollu vähä vastahakoinen lähteen, mut koska mulla piti olla asenne, lähdin ekana suuntaan pihalle. Valitsin paikkani takapenkille.

Eka asia, jota en vihannut tänä yönä oli kuu. Se loisti kirkkaana ja keltaisena taivaalla. Se ei ollu puolikuu, eikä se ollu sirppi, mutta se oli kaunis. Muut jutteli jotain, mut mulla oli tylsää, niin kattelin vaa ulos pimeeseen kesäyöhön. Mä en muistanu millon viimeks olin pimees yös. Monta kuukautta sitten. Olin unohtanu kui rakastan pimeyttä.

Me vaan ajettiin. Lopulta lähdettiin vahingon seurauksena hieman kauemmas. Tie oli pitkä, avasin ikkunan kokonaan. Tuuli sotki mun hiukset samalla kun vedin keuhkoni täyteen viileetä kesäyötä. Tehtiin u-käännös ja mentiin takas. Oltiin oltu kaukana, muttei riittävän.

Kuu osu jälleen mun silmiin. Kaiuttimet laulo, että yöllä järvellä voi kävellä kuuta pitkin. Ajettiin just sillan yli. Vauhti oli paljon yli sallitun. En kuullu mitä muut puhu, musiikki tai tuuli huusi korviini.

Vähän ajan päästä huomasin, et alettiin päätyy rannan suuntaan. Mä kysyin olinks mä oikees. Perillä mä nousin innoissani autosta ja lähdin käveleen rantaa kohti. En odottanu muita. Halusin riisua kengät, et voisin koskee veteen.

Kuulin takaa juoksuaskeleita ja me kilpailtiin. Laituri oli maali, mut mä juoksin innoissani sen loppuun. Laituri oli pitkä, se ei ehtiny sammuttaan mun iloo, kun tyyni vesi mun ympärillä vaihtu.

Oltiin kaikki siel laiturin pääs. Mä riisuin vaatteita ja pudottauduin laiturilta. Muut sano, et vesi oli kylmää, mut mä en kuunnellu. Mä uin jo kuunsiltaa kohti. Mitä lähemmäs mä sitä pääsin, sitä kauemmas se pakeni. Vesi oli yhtä tummaa ku yö. Sillon mä rakastuin hetkeen. Kuka oli osannut tuoda mut tänne sanomattoman haaveeni luo?

Mä vedin mun keuhkot täyteen pimeyttä samalla kun vesi kietoi mut lämpimään syliinsä. Olinko mä onnellinen? En. Mä elin unelmaa.

Liian lyhyen ajan kuluttua mut päätettiin jättää sinne järveen, jos en sais kuivia vaatteita päälleni ja sais itteeni autoon. Vastahakosesti mä nousin unesta ja puin loput vaatteet päälleni. Kengät kädessä mä kävelin rantaviivan syvempää puolta autolle.

Autossa yö puhalsi taas mun hiuksiin. Mä nojasin ikkunaan ja nautin. Kerran muut yritti herättää mut, mut ne oli erehtyny. Yö kuivas mun kihartuvat hiukset samalla kun mun haave alko lähestyy loppuu. Tuuli puhalsi joitaki kyyneliä mun silmistä. Painoin mun kasvot hetkeks mustaan pehmeeseen neuleeseen joka verhos mun käden.

Vielä viimenen mutka ja hidastus. Mä astuin autosta täysin erilaiseen yöhön.

Part two.         Illallinen

Saavuin kotiin nälkäisenä. Menin keittiöön tekemään ruokaa. Otin kaapista patonkia, nostelin pöydälle tomaattia, kurkkua ja salaattia. Halkaisin leivän ja tein siitä nopeasti hienon aterian. Vaikka siitä ei tullutkaan kovin kaunis, se olisi myöhemmin osa suurempaa täydellisyyttä.

Kietoutuneena rakkaalta lainattuun lämpöön kannoin ruoan ulos. Viileä ilta-aurinko tervehti minua. Etsin täydellistä paikkaa vain hetken. Seuralaiseni osoitti ainoaa paikkaa joka ei ollut varjossa. Istahdin tuolille kasvot kohti kirkasta seuralaistani. Asettelin ruoan ja kirjani pöydälle ja aloitin aterian.

Havahduin kirjastani, kun seuralaiseni puhutteli minua. Se huomautti kohteliaasti, kuinka hyvää ruoka oli. Se ihasteli kauniita kukkia ja isäni rakentamaa vesiallasta. Altaan vesi laineili hienoisessa tuulessa, ja siihen tuomani vaaleanpunaiset ruusut tanssivat aalloilla valssia.

Hän kertoi kuinka oli viettänyt koko päivän tuulen kanssa. Vieläkin hänen hienot kuiskauksensa kutittelivat korvaani ja leikittelivät hiuksillani. Kiedoin ruskeaa ruudullista takkia tiukemmin ympärilleni, vihjaten että halusin pitää seuralaisen itselläni tämän hetken. Emme tarvinneet tuulia tänään.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua havahduin koleaan yksinäisyyteen. Seuralaiseni oli lähtenyt. Tuuli oli jäänyt luokseni, ja oli jopa uskaltautunut hiukan lähemmäs. Hän juorusi minulle kuinka seuralaiseni oli varmaankin loukkaantunut, kun en ollut suonut hänelle edes hetkeä huomiostani. Hän valehteli.

Olin nauttinut seuralaiseni lämpimästä katseesta pöydän yli. Olin nauttinut kuinka hän huomautti, että on olemassa hetkiä, jolloin maailmaa ei pilaa mikään. Olin nauttinut siitä hetkestä, kun rakastin maailmaa.

Silti maailma ei rakasta sinua takaisin samalla lailla kuin minä teen.

Päätin lähteä ja jättää tuulen yksin. Eihän minulla ollut syytä jäädä, puu oli heittänyt varjonsa paikalleni. Kävellessäni pois huomasin seuralaiseni kurkistelevan salaa sen oksien lomasta hymyäni.

oliko se nyt loppujen lopuks niin kaunista?

part one. 

meillä oli tehtävänä äikässä pitää puhe siitä mikä on meidän mielestä kaunista. tosi monet piti puheen siitä kuinka luonto on kaunista ja kuinka on ihanaa, kun kesällä on kukkaisa ja talvella lunta. jeejee.

mä en pidä oikeen mitään kauniina. mun oli tosi vaikee keksiä mistä mä pitäisin sen puheen. en mä sano et koko maailma ois täysin ruma ja mä vihaisin sitä. mä en vaa tykkää oikeesti mistään. kaikki on ihan jees ja ihan kivaa ja ihan nättiä. mikä muka ois oikeesti kaunista, mistä mä pitäisin?

mä luin yhtä lehtee (japan pop 02-2011) mis oli artikkeli kirsikoiden kauneudesta ja merkityksestä. siinä puhuttiin siitä, et joo onhan kirksikka puut ihan kauniita ja joo kyl on varmasti ihanaa kun on puut täynnä herkkiä vaaleenpunasia kukkia. mut siinä korostettiin sitä hetken kauneutta, kun istuu puiden alla ja tuuli irrottaa ne vaaleanpunaiset kukat oksista ja ne leijailevat ympräiinsä."tämä kaikkein nopeimmin ohi lipuva vaihe on eräässä mielessä kaikkein kaunein, koska se kestää niin vähän aikaa."

 ulkoisista asioista on tosi vaikee saada kaunista. jos mä katton jotain kaunista esinettä, se voi olla kaunis, mut se on aina kaunis. jos mä katton jotai syksyistä ruskan värittämää maisemaa, se on kaunis. mut sekin on aina kaunis. jos mä kuulen jonkun sanovan mulle jotain tosi kaunista, se on kaunista. eikä se kestä ikuisuutta. se on yksi pieni täydellinen hetki, kun ymmärtää mitä toinen on sanonut ja huomaa kuinka ihana olo siitä tulee kun toinen ilmaisee välitävänsä.

tunne on kaunis. mun mielestä asiasta saa oikeesti kaunista ja rakastettavaa, jos siihen liittää tunteen. jos voi valita kahden vaihtoehdon väliltä: voit katsoa kuvaa, jossa ihminen on kävellyt rannalla ja on päättänyt lähteä vaatteet päällä uimaan, tai voit olla itse tuo henkilö joka on haikeana kävellyt rannalla ja haluaa tehdä jotain mitä ei normaalisti tekisi. tai toinen mielikuva: voit valita kuunteletko kaverisi kertomana kuinka hauskaa heillä oli viimekesänä eväsretkellä, kun he olivat jutelleet kaikesta taivaan ja maan välillä ja nauraneet toisilleen, vai haluaisitko itse olla kyseisessä hetkessä mukana? kumman näistä valitsisit? jälkimmäisen.

aika kultaa muistot? miten? siinä hetkessä, kun tapahtuma koettiin, ei ollut mitään erikoisempaa. oli aivan tavallinen päivä, mutta kun sitä alkoi myöhemmin taas muistelemaan, huomasi että siihen hetkeen liittää niin paljon tunteita, että muistosta tulee väkisinkin ihmisen mielestä kaunis.

"kauneus on pieniä hetkiä, joissa ollaan täysin läsnä."


part two. 

okaay.......... mitähän tähän....... aiheeseen liittyvää, ei.
lista siitä mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu :'D kiinnostaako? no nyt saatte lukee kumminki :'D
- meille tulee italialainen tyttö comemius projektin kautta parin viikon päästä :)
- mun pitäs tehä ny loppukeväästä tosi paljon kouluhommia
- mä lähden luokan kanssa ruotsiin ja perheen kanssa espanjaan ennen koulujen loppua
- tämän takia mun pitää tehdä koeviikon kokeita jo sillä viikolla kun se italialainen tulee >.<
- käytiin ostamassa mun cossiin kankaat, nyt vaan kaavottaan ku ehtii :D
- koska huomenna äitienpäivä, molemmat isoveljet tuli kans kotiin jee
- tykkään tästä kirjottamisesta tosi paljo ^^
- oon siivonnu ihan sairaasti tällä viikolla! vein vintiltä kaikkia vanhoja roskia pois mitä olin säästäny jne :''D

mä niin arvoistaisin, jos te antaisitte mulle palautetta näistä teksteistä! >.< on tyhmää, ku te kaikki ette oo äikän opettajia, ku äikän kirjotelmista tulee aina jotai palautetta sisällöstä tai sanavalinnoista tai jostain. täällä vaan kuulee kuinka jostain kaukaa kantautuu hyttysen ininää.. >.< 

so comments please? :3

where disappeared those sunny days? they'll come again :)

part one.

moimoi mitä kuuluu? mulle kuuluu tosi jees koeviikko tässä näin (y) jaja taidanpa mennä suoraan matikan uusintaan.. eilen luin psykaa, koe on tiistaina, mutta siis.. siellä luki näin: vuoden ikäiset lapset nauttivat kutitettaessa. 

jaahas. ei ainakaa vanhempana sit >.< mä aloin hirveesti pohtiin (filosofi ja psykologi kun olen) että miksi nuorena tykkää kutittamisesta ja sitten kun on vanhempi niin se vaan ärsyttää tajuttomasti? >.< voi olla, että lapsena se on jotain läheisyyden tunteen hakemista (ihan niinku jokanen asia mitä vauva tekee). mutta hei, onhan se vanhempanaki aivan ihanaa jos joku pyörii siinä ympärillä lähellä MUTTA SE KUTITTAMINEN ÄRSYTTÄÄ AIVAN JÄRKYTTÄVÄSTI!

onko näin että pientä vauvaa kutitetaan ja kohdellaan muutenkin niin paljon hellemmin, koska se voi särkyä. ja vanhempana saa heittää seinään ja mitään ei tapahdu? erilaista kohtelua sitten. tai sit kutittaja ei osaa kutittaa!! :P miettikääs sitä sit.

jjoo jatkammeko seuraavaan aiheeseen mikä on huomattavasti piristävämpi?

part two.

kesä on kivaa aikaa. (suuri) osa ihmisistä ikävöi kesää nyt, kun luuli että se tulee, muttei tullutkaan. huijasi meitä, mätämuna.

ja nyt ernuhihhuli kun olen, esittelenpäs teille viimekesän (itse asiassa kesän ja syksyn :'D) antia :)

con on siis semmonen ernu tapahtuma, minne kaikki pikku-ernut mangafriikit, animehihhulit, jiiruhassut ja truu vaatetusalan opisekelijat menee :'D siellä on jollain lailla näihin aiheisiin liittyviä ohjelmia, ja kun ernupiireihin päätyy, sinne ei mennä vaan ohjelmien takia, vaan myös niiden kaukaisten kavereiden ja pukujen ihastelu on tärkeetä myöskin :) mä olin siis kolmessa conissa viime vuonna:

desucon, lahti

 

tapahtumissa on yleensa aaaaikas paljon porukkaa :D 

 mun hyvä kaverini ropa kenet tapasitte tässä parin viikon takasessa blogissa myöskin :)

 ihmiset jotka käy koneissa tykkää pukeutua kivasti :D vaikka ne ei osallistuis mihinkää

kilpailuun nii silti pukeudutaan toooooooosi upeesti :) vas. vaatteet tehty ite

kokonaan. oik. muuten vaa laitettu päälle niin paljo sälää ku löytyy. 

näin noi aamuna kun ne oli laittautumassa.. niil oli matkalaukut niiden asusteille..

coneissa on erikseen usein myös cosplay kilpailuja. 

kuvan henkilö taisi olla 2 tai 3 sen kertaisessa kilpailussa.

tracon, tampere

yääääh siel oli ihanan lämmintä! :3

toi tyttö palloili tuolla niin oute vähän kuvaili salaa >:3 muttakun lämpö :)

vas. ystäväni janttu :) tampere talo oli tosi ihana! rakastin tota aluetta missä istuskeltiin :3

oik. tämän kuvan jälkeen lähdettiin uusien tuttujen (kuvassa yksi) kanssa syömään ja tutustuttiin :)

conit on kivoja kun siellä voi mennä vaan jutteleen kaikille ja kaikki juttelee takas viel!

meidän koko porukka millä palloiltiin siel! oho ei ollukaa kaikkia :< 

muuan katan kaveripuuttuu ja itse tietenkin kun kuvaan XD

  

vas. an cafe ryhmäcossi :3 jos en viel kertonu yks 3 lempibändistä on an cafe :3 

joten tottakai mun piti ottaa heistä kuvaa ^^

oik. zombie sairaanhoitajia. näitä meni kaks tuolla, mä en ymmärrä miten ne jakso kävellä kuten zombiet!

ihan oikeesti o_o juteltiin kyseisen puheliaan zombien kanssa ja kerroin että juoksisin karkuun

jos hän tulisi pimeällä kujalla vastaan. zombie naurahti :D (tekeekö zobmiet niin? :O )

tsukicon, helsinki

tässä on meidän porukka :D kaikki neljä (joo minä kameran takaa myös)

yövyimme punahiuksisella ystävällämme. tää näyttää ihan pastakastikkeelta!!

vas. minä, ropa, moona :D

oik. moona :D eri moona jooo :) REITA, JOLLA ON HAAREMI!!!

vas. kyltissä lukee: who said cyber lolita does not exist? pakko sekin on sitten todistaa :D

vas. jasmine you -cossi :) mun kaikki kunnia menee aina poikkeuksetta

versailles cossille oli se mikä tahansa!

jjoo tä ei liity aiheeseen mitenkään :'D moonalla oli siis todella tasokasta menoa :'D 

mä luin niille suklaa keittokirjasta iltasatuja! (reseptejä siis)

tsukiconissa me siis harrastimme sitä malleilua :D cloudberryladyn näytös :)

jeje mahtavaa ^^ myös facebook cloudberry lady

jeejee ens kesää odotellessa siis :3

let's go on this moment!

jeeees!!!!! vihdoinki mä sain koneen eteeni, tarpeeks aikaa ja pääsin kirjottaa!!!!! ^^ whoooooooo-ooo wooo!! lindalindaaaaaaaa.. oon halunnu jo tiistai-illasta asti päästä kirjottaa ja nyt vihdoinkin mä pääsen!!! jes!

part one.

GIRUGAMEEEEEEEEESH!!!! on mun lempibändi. ja tottakai olin aivan taivaissa, kun kuulin pääseväni heidän keikalleen.

girugamesh (ギルガメッシュ) on japanilainen, vuonna 2001 perustettu, suhteellisen raskasta musiikkia soittava yhtye. girugamesh on julkaissut useita singlejä ja viisi albumia 13's reborn, girugamesh, music, now ja go. albumit eroavat sävyltänsä hiukan, ensimmäiset albumit ovat raskaita, kun taas music edustaa hieman tanssittavampaa tyyliä. kaikissa kappaleissa säilyy sanoma vakavista asioista kuten sodasta, valheesta ja petoksesta. tietenkin heiltä löytyy myös positiivisempiakin aiheita, joista kerrotaan mm. kappaleissa break down ja owari no mirai. kaikki girugameshin lyriikat ovat laulaja satoshin käsialaa, bändin kolme muuta jäsentä, kitaristi nii, basisti shuu ja rumpali ryo, säveltävät ne.

tämä on mitä he ovat. he lähtivät euroopan kiertueelle. ostin lipun. keikka päivä lähestyi.

maanantai 7.3.2011

koko päivän mulla oli ollu nii paljon tekemistä, etten ollu ehtiny ajattelee seuraavaa päivää ollenkaan. sitten illalla, kun pääsin vihdoinkin kotiin, iski paniikki: MÄ MEEN HUOMENNA GIRUJEN KEIKALLE!!! HELSINKIIN!! MÄ EN OO EES KATTONU MILLÄ MÄ SINNE MEEN!! KAIKKI KESKEN!! hupsis. tämmönen mä vähän oon. seuraavaks tietty alko kauhee säätäminen pakkaamisen kanssa, mitä tarviin oikeesti, kun yövyn yhden yön helsingissä? onkko rahat mukana? mitä mä jätän kotiin? onko lippu mukana? SISKO APUA! onko mulla kaikki tarpeellinen?

tiistai 8.3.2011

yö meni vähän huonosti nukkuen. stressasi niin. ennen helsinkiin lähtöä piti mennä viel pariksi tunniksi kouluun. hohhoh. koko sen ajan mitä olin koulussa en jakanu istua hetkeekään paikoillani, kaikki jutut nauratti, viestittelin parinkin ihmisen kanssa siitä että mua jännittää PALJON.

kello alko tule tarpeeks paljo, et sain lähtee bussipysäkille. koululla vielä kaikki tuntu sanovan moneen kertaan hyvä matkaa, pidä hauska konsertti ja eräs tyttö vielä alko laulaan mulle lähtölaulua XD < style="font-style: italic;">"on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa..."

mä tiesin, että heti kun pääsen bussiin istuun alkaa helpottaan. ja niinhän siinä kävikin. olin niin rauhallinen koko bussimatkan ja koko junamatkan. ei mitään ongelmaa missään vaikka aamu oli ollu paikallaan hyppimistä.

mä en osaa kulkee helsingissä vielä (ruhtinaalliset 10kertaa siellä ehkä käynytkin) niin olin pakottanut veljen tulee mua vastaan rautatieasemalle mistä hän sitten saattaisi mut nosturiin.
veli ei meinannut löytä heti niin jouduin soittamaan sille. "mä oon tääl junien luona, mun kaveri on tääl myös. se heiluttaa pulkaa ilmassa. eti pulkka nii tääl me ollaan." OKEI!! punaiset pulkat paikannettu, henkilökohtaiset helsinki-oppaat löydetty, hienoa. :D

jonoon siis vaan. löysimpäs myös keikka kaverini naokin (seuraa myös hänen blogiaan) :3 jjoo naoki on nettikaveri, oon tavannut sen kerran aikasemminkin JA ON MUUTE AIVAN MAHTAVAA SEURAA!! :D jos musta tuntu jossai vaihees siltä etten keksiny mitään sanottavaa, ei hätää naoki hoiti sitten puhumisen ja oli oikeesti hauskaa :3 kiitos

kävin myös tapaamassa toista kaveriani, kadaa (hänenkin bloginsa on tässä!) oli kiva mennä sanomaan moi ja halata, kun kada ekana kysiy että: mooooi kuka sä oot? jaa oute MOOOI OUUTEEEEEE!!!!< style="font-style: italic;">lady gagan poker face. "ryo on ihan varmasti valinnu tän. RYO? HAAAAHAAA XDDDD ryo haluu poppiii ja satoshi kattoo sillee MITÄ TÄÄ ON?!?!?!" meillä oli edelleen aika hauskaa naokin kanssa :D

nothing begins
if you don't love yourself
nothing begins
if you don't take an action
before you regret
just follow us
NOW

now:n intro lähti pyörimään. lavalle saapui neljä miestä pukeutuneena tummaan. fiilis kohosi kattoon. ihastelevat huudot täyttivät salin. oli vaikeuksia nähdä lavalle enää niin hyvin kun käsimeri peitti sitä. ihmiset hyppivät. tästä alkoi tunnin pituinen transsi musiikin täyttäen pään ja ajatukset.

bit crash aloitti keikan. energian pystyi tuntemaan. mä en muista ajatelleeni muuta, kuin huutamista, hyppimistä ja bändin ylistämistä. say whoooooo-ooo kolmen kappaleen jälkeen mua alko kaduttaan, että olin jättänyt neuleen päälleni. alko tuleen kuuma. silti ei voinu lopettaa riehumista.

setti jatkui, alkoi tuntumaan että tässä on oltu vasta ihan hetki ja silti tuntu ettei jaksa enää. fiilis laimeni hieman. pakko jaksaa. onneks shuu alkoi juttelemaan meille vähän ajan päästä. kertoi karkealla huonosti lausutulla englannin kiellellä (japanilaiset ei osaa puhua englantia saati lausua sitä XD on aina yhtä huvittavaa kuunnella kun ne puhuu sitä tavu tavulta katkonaisesti. silti tää kaikki annetaan niille anteeks :D niistä pidetään) olevansa iloinen, että ovat suomessa tällä keikalla. rakastamme teitä. let's go?

spiikki valmisteli meidät seuraavaan kappaleen joka energisyydellään sai koko salin huutamaan kappaleen aikana bändille vastaukseksi "EVERY NIGHT, EVERY NIGTH, MY WAY DRIVING TIME!!" -driving time albumilta now. kappaleen aikana olimme aivan fiiliksissä, ja jos taivasta ei vielä oltu tavoitettu, fiiliksen jakaminen kädestä pitämällä ja yhdessä hyppimisellä meni ainakin lähelle.

musiikkia tuli vielä monen kappaleen ajan, mutta yhtäkkiä nii, shuu, ryo ja satoshi vain katosivat lavalta. joko keikka oli ohi? oliko se todella näin lyhyt? oli se. mutta kuulin vähän juoruja, että satoshi olisi ollut kipeä, niin ehkä annamme hieman lyhyemmän keikan heille anteeksi. täydellisesti ohi keikka ei ollut vielä kuitenkaan. paras oli vasta edessä.

sali alkoi täyttyä huudoista. jossain joku aloitti encoren huutamisen, toisalla joku huusi girugameshia. aivan varma en nyt sitten ole että mitä kaikki loppujen lopuksi huusivat, mutta toimi se silti. lavalle astelivat jälleen nuo neljä miestä, jotka olivat vieneet meidät tänään lähelle taivasta. "you want more?" -yeeeeh! "YOU WANT MORE??!!" -yeeeeaaaaahh!! "DO YOU FUCKING WANT MORE??" -YEEEEAAAAAAHHHHH!!!!!

mä olin koko edellisen päivän toivonut, että soitettaisiin break down. naoki oli toivonut lempi kappalettaan evolutionia. meidän molempien rukouksiin vastattiin. kuului vain huuto BREAK DOWN!! ja mä olin taivaassa. tanssin ja huusin. seuraavana evolution.

listen to my evolution
listen to my evolution
No way, win the day
No way, I win the day
Ikinuiteiku subenante nai
No way, win the day
No way, I win the day
Tada hitotsumo fuanado nai
Subeteo kaketeru

Negaiyo todoke

viimeisenä oli vuorossa kowarete iku sekai. varmaan maailman paras keikan päättö biisi. oltiin päästy kahden edellisen kappaleen adrenaliini ryöpystä, rauhottuun kowareten haikeaan tunnelmaan. hymyä, laulua, kyyneleitä, kaveria kädestä kii. jaan tämän hetken kanssasi.

"we'll come again! see you next time!!"

part two.

tarviitteko te nyt toista osioo? musta tuntuu et kaikki energia meni ton keikan muisteluun :'3 mä en vaan keksi nyt tähän mitään. saatte kuunnella meitä itkettäneen kappaleen

kowarete iku sekai

kuuntele tätä samalla kun luet

märkä vesi ei ole kuumaa eikä kylmää.

moimoi.
ette varmaa ees saa noist kuvist selvää. noi mä kumminki tein ihan ite (ylpee XD ) siin on vasen peukalo: ristikkoo ja siitä etusormesta eteenpäin. 'kill' 's' 'my' 'd' ja oikee käsi: tä on nyt semmone ku eräät henkilöt yritti vähän sotkee kuvia niin ihan kivasti onnistu ja suttu tahroista löytyi: pikkurillistä eteenpäi: prinsessaruususesta se noita, kilppari joka näyttää autolta, naamalta ja hatulta, muumi joka ratsastaa keppihevosella, kaks rastia ja viimeisenä ankka joka näyttää lähinnä pikkulinnulta.

jaa että uutta tekstiä pitäs taas kirjotella.. huono homma sinänsä ku mulla ei oo mitää ideaa vieläkään.. XD notuota. ajattelin et voisin tehä jostai bändistä esim giruista (kun mun lempi bändi <3>:D

part one. okaaaay. eli siis nyt saatte oikee kunnolla lukee love angst juttua. etin jonku vanhan tekstin teille nyt sitten luettavaks :3 mä toivon ettei tos oo ihan hirveesti kirjotusvirheitä tai muuta ja että saatte ees jotai selvää :D

Pävä oli ollu epätavallisen kiva. Aamulla oli ollu tuskaa herätä, mutta se ei ollu yllätys. Joka aamu on aina vaa vaikeempaa ja vaikeempaa herätä. Tää alkaa käydä voimille. Syö mua sisältä. Tai toisinpäin. Mä oon sisältä tyhjä, ja siks se painajainen.

Raahauduin suihkuu. En ollu muistanu käydä ostamassa shamppoota. Pakko käyttää jotai muuta. Suihkusta tuli kylmää vettä, mä käänsin kuumemmalle. Se ei tuntunu hyvältä. Yleensä tuntu. Nyt ei. Se oli joko liian kuumaa tai liian kylmää. Ei ollu sopivaa. On vaikee säätä vesi niin et se on tasan ruumiinlämpöstä. Sillon se ois vaa ollu märkää. Ei kuumaa eikä kylmää. Mutta ei onnistunu.

Koulus oli ihan kivaa. Halusin nukahtaa jokaselle tunnille. Yhellä välkällä oltiin uuden tutun kaa. Se on ihan älyttömän hauska. Naurettii paljo. Olin ilonen sillon.
Ilosuus ja onnellisuus on eri asiat. Iloisuus on hetkellistä, onnellisuus on pitempiaikasta. Mä en oo onnellinen. Tai jos oon nii ne on vaa semmosia sirpaleita. En mä pysty oleen pitkään kovin onnellinen tai ees ilonen. Se on vaikeeta. Mun painajainen ei lopu.

Kotona sit tein kotihommia ja kävin koneella ja kaikkee. Soitin sille mun poikaystävälle. Olin halunnu soittaa sille jo toissapäivänä, mut on tauko nii en tiä mitä oikee saa tehä ja sillee. Eilen piti soittaa, mut ei ollu ollenkaa semmonen fiilis. Ei kyl tänäänkää, mut tein eilen semmosen päätöksen, et tänään soitan, koska en soittanu sillon ku halusin nii joskus sentää.

Soitin sille. Mul oli valmis suunnitelma, et oon ilonen. Aluks sanon sille pöö! Pelästyikkö? Ja sit heti perään: Moi miten menee? Olisin tosi ilonen. Se valittaa mulle, ku mun äänensävy ei oo semmonen ilonen ja kiinnostunu, tai jos mun kehonkieli on jotai muuta ku sanon. Kyl mä sen ymmärrän mutta en mä osaa. Mä oon vielä lapsi. Mä en ole valmis.

Puhelin tuuttas pari kertaa. Sit hiljasta jonki aikaa. Olin vähä hämmästyny että mitähän nyt. Sit sielt kuulu moi tai jotai epäselvää. Ei onnistunu. Ei siinä tilantees huudeta ilosesti pöö. ”Moi miten menee?” ”Ihan hyvin” ”Okei”

Ei sitte pakko puhua!! Se on ainoo ihminen, joka saa mut nii vihaseks ja surulliseks. Ees mun veli joka on varmaa maailman ärsyttävin ihminen. Se haukkuu aina ja yrittää saada mut suuttuu mut en mä sille ikinä oo näin vihane.

”Sä kuulostat ihan kuolleelta” ”Joo heräsin just” ”Voin mä myöhemminki soittaa…” Puhelu kesti pari minuuttia. Puhuttii me vähä muutaki. Lähinnä mä yritin selittää siihen jotai, mut ei yksin puhelusta mitää tuu semmosen ihmisen kaa joka valittaa, jos en puhu mitää syvällistä tai joku mun asia kestää yli puol minuuttia.

Mä menin huoneeseeni kuuntelee musiikkia. Mua alko itkettää. Sit mä itkin siinä pari kyynteltä. Otin ittestiäni kuvia sillon ku kyyneleet oli sotkenu mun meikit ja olin ihan murtumispisteessä. Mä halusin nähdä miltä kipu näyttää. Mä haluan nähdä paljon ja mitään en voi. Miten mä voin nähdä ihmisen kuolevan? Kattoo sen silmii ja nähdä sen elämän sammuvan. Miten mä voin nähdä, ku ihminen painaa veitsellä ranteesee, ja veri alkaa ryöppyöämään siitä virtana?`Miten mä voin tuntee, ku keuhkot täyttyy jollain muulla kuin ilmalla? Mä en voi tehdä mitään näistä. Mä en halua kuolla, vaikka karkuun haluankin.

Kuvien ottamisen jälkeen, halusin piirtää kipua. Otin mun hiilet laatikosta ja rupesin piirtää. Kuvasta tuli ruma. Halusin mallin. Mul oli tulostettuja kasvoja seinälle laitettuna. En jaksais ottaa niitä alas. Mä pystyin kurkottaa mun hyllykköön siitä mis istuin. Siinä oli kirjoja ja valokuvia. Mä päätin ottaa yhen tietyn kuvan. Se oli siellä alimmaisena. Sitä ennen tuli monta kivaa, kuvaa mikkä oli paljo tuskasempia, ku se mitä ettin.

Mä aloin piirtää sitä ihmistä. Se oli ihan tavallinen koulukuva. Mä olin joskus aikasemminki yrittäny piirtää tärkeitä ihmisiä valokuvasta. Niistä oli tullu rumia. Miten mä voisin sotkee, jonkun näin tärkeen ihmisen kuvan mieleeni. Se piirrustus jäis sinne ikuisiks ajoiks. Ja se tulis oleen ruma.

Kattelin mun valmista pirrustusta. Oikeestaan ihan hieno. Sit mun puhelin soi. Sen saman ihmisen, kenen kasvot olin just piirtäny alko vilkkuu mun näytöllä. Mä laiton musiikin pois. Se oli ihan täysillä. En pystyis kuuntelee mieltäni, jos se olis lujalla.

”Mä ajattelin et soitan ite sulle ny, nii tulee juttuaki. Jos sä soittasit mulle joskus illalla en jaksais puhuu, nii soitan nyt ku oon hereillä.”
Se käski mun kertoo jotain syvällistä. Mä sanoin, et olin just itkeny. Se kysy syytä, mut sano samal, et jos en halua kertoo ei oo pakko. Se… Se on ainaki kohteliasta, mut en tiä mitä muuta. Mä itkin, sen takia. Tai en ees sen takia. Vaan sen puhelun takia. En tiä. En oo nähny sitä kunnolla melkein kuukautee.

Vappuna mä olin siellä yötä ja sillon viimeks näin kunnolla. Menin sinne kymmen aikaa illal, ja tulin seuraavana päivänä illal kuudelta. Sit se tosi useesti sanoo, et se ei jaksa ihmistä viittä tuntii pidemää. Mä en oikeesti ymmärrä sitä. Me ollaan maailman eriliasimmat ihmiset oikeesti.

Kysyin siltä, millon se näkee mua. Se sano vaa ettei se tiä. Sit puhuttii, jostai mitä se tekee vkl. Sil on koeviikko, ajattelin et se lukee tottakai. Muttaei. ”En mä vkl lue. Mä teen jotai ihan muuta. Teen mitä haluan.” Sit kauhee lista mitä se haluaa tehä. Missään vaihees ei ollu mitään musta.

Kysyin varmaa uudelleen millon tavattas. En tiä ekalla kerralla olin varmaa kysyny millon nähään, koska nyt se vastas ”aika suora kysymys” Joo mä kysyin sen jo kertaallee. Se sano ettei tiä ja pyys et ootan hetken, ku se katto kalenterist yhen asian. ”Sä oot kestäny taukoo kaheksan kertaa pidempää, ku mun eksä” No sehän kiva kuulla.

Ei mua enne oo haitannu, et se puhuu siitä eksästään. Mut nyt viimeaikoina. Kuinka se eksä on nii paljo parempi ollu ku mä. Kuinka se on välittäny siitä miljoona kertaa enemmän ku mä. Kuinka se tuntee sen eksän kuukauden jälkee paljo paremmin, ku mut neljän kuukauden jälkeen. Kuinka se pysty päättelee eksän ajatuksia ja musta ei saa mitää irti.
Mä itken kohta taas.

Miks musta tuntuu, et mä oon aina syyllinen tähän kaikkeen. Lähinnä siihe mitä ei tehdä. Kuinka mä nyt oon yllättävän hyvin kestäny taukoo, kuinka mulla ei oo ikävä sitä ollenkaa. Kuinka sillon joskus, ku se oli hukannu puhelimensa, en ottanu siihen mitää yhteyttä. Kuinka se ois ollu helppoo johki nettii kirjottaa vaikka moi. Kuinka mä en kerro sille ittestäni mitää.
Mikset sä ite tehny niitä asioita?


Perjantai-ilta. Kaikki muut on jossain kylällä kavereidensa kaa. Mä istun kotona ja haluan nukuun. Pakoon tästä painajaisesta.

Ei se kuva sit loppujen lopuks kovin hieno ollukaa. Otin siitä kuvan, et saan sen nettiin. Kaikkien nähtäville. Mä muokkasin sitä eka. Melkein samalla värillä kuin se tausta piilotin siihe yläkulmaan sanat:
”My murder number one.”


hieman tästä tuli pitkä! toi ei oikee tykänny mun kappale! tä ei oikee tykänny siit et tungin välejä kappaleiden alkuu nii pitää heittää kokonaa tyhjä rivi sit.......... hupsis.
PS. randomtieto kursiivilla kirjotettu Ei muistuttaa hyvin paljon Bi. ku selaan tätä, luen koko ajan kaikki ei:t bi:nä XD



part two.
mä siivosin tässä viikolla laatikoitani. löyty melko paljon kaikkia vanhoja meikkejä. niit oli viel jäljel purkeissaa mut en viittiny käyttää niit enää JOTEN. etin jostai ison paperin (joku A2 ehkä?) ja piirsin siihen kasvot. kuinka meikkillä saa kasvoista kauniimman. yhtä kauniin kuin mun piirrustuksen. Beauty of make-up.



part three
iLIKE
Hangry and Angry - Angelia