oliko se nyt loppujen lopuks niin kaunista?

part one. 

meillä oli tehtävänä äikässä pitää puhe siitä mikä on meidän mielestä kaunista. tosi monet piti puheen siitä kuinka luonto on kaunista ja kuinka on ihanaa, kun kesällä on kukkaisa ja talvella lunta. jeejee.

mä en pidä oikeen mitään kauniina. mun oli tosi vaikee keksiä mistä mä pitäisin sen puheen. en mä sano et koko maailma ois täysin ruma ja mä vihaisin sitä. mä en vaa tykkää oikeesti mistään. kaikki on ihan jees ja ihan kivaa ja ihan nättiä. mikä muka ois oikeesti kaunista, mistä mä pitäisin?

mä luin yhtä lehtee (japan pop 02-2011) mis oli artikkeli kirsikoiden kauneudesta ja merkityksestä. siinä puhuttiin siitä, et joo onhan kirksikka puut ihan kauniita ja joo kyl on varmasti ihanaa kun on puut täynnä herkkiä vaaleenpunasia kukkia. mut siinä korostettiin sitä hetken kauneutta, kun istuu puiden alla ja tuuli irrottaa ne vaaleanpunaiset kukat oksista ja ne leijailevat ympräiinsä."tämä kaikkein nopeimmin ohi lipuva vaihe on eräässä mielessä kaikkein kaunein, koska se kestää niin vähän aikaa."

 ulkoisista asioista on tosi vaikee saada kaunista. jos mä katton jotain kaunista esinettä, se voi olla kaunis, mut se on aina kaunis. jos mä katton jotai syksyistä ruskan värittämää maisemaa, se on kaunis. mut sekin on aina kaunis. jos mä kuulen jonkun sanovan mulle jotain tosi kaunista, se on kaunista. eikä se kestä ikuisuutta. se on yksi pieni täydellinen hetki, kun ymmärtää mitä toinen on sanonut ja huomaa kuinka ihana olo siitä tulee kun toinen ilmaisee välitävänsä.

tunne on kaunis. mun mielestä asiasta saa oikeesti kaunista ja rakastettavaa, jos siihen liittää tunteen. jos voi valita kahden vaihtoehdon väliltä: voit katsoa kuvaa, jossa ihminen on kävellyt rannalla ja on päättänyt lähteä vaatteet päällä uimaan, tai voit olla itse tuo henkilö joka on haikeana kävellyt rannalla ja haluaa tehdä jotain mitä ei normaalisti tekisi. tai toinen mielikuva: voit valita kuunteletko kaverisi kertomana kuinka hauskaa heillä oli viimekesänä eväsretkellä, kun he olivat jutelleet kaikesta taivaan ja maan välillä ja nauraneet toisilleen, vai haluaisitko itse olla kyseisessä hetkessä mukana? kumman näistä valitsisit? jälkimmäisen.

aika kultaa muistot? miten? siinä hetkessä, kun tapahtuma koettiin, ei ollut mitään erikoisempaa. oli aivan tavallinen päivä, mutta kun sitä alkoi myöhemmin taas muistelemaan, huomasi että siihen hetkeen liittää niin paljon tunteita, että muistosta tulee väkisinkin ihmisen mielestä kaunis.

"kauneus on pieniä hetkiä, joissa ollaan täysin läsnä."


part two. 

okaay.......... mitähän tähän....... aiheeseen liittyvää, ei.
lista siitä mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu :'D kiinnostaako? no nyt saatte lukee kumminki :'D
- meille tulee italialainen tyttö comemius projektin kautta parin viikon päästä :)
- mun pitäs tehä ny loppukeväästä tosi paljon kouluhommia
- mä lähden luokan kanssa ruotsiin ja perheen kanssa espanjaan ennen koulujen loppua
- tämän takia mun pitää tehdä koeviikon kokeita jo sillä viikolla kun se italialainen tulee >.<
- käytiin ostamassa mun cossiin kankaat, nyt vaan kaavottaan ku ehtii :D
- koska huomenna äitienpäivä, molemmat isoveljet tuli kans kotiin jee
- tykkään tästä kirjottamisesta tosi paljo ^^
- oon siivonnu ihan sairaasti tällä viikolla! vein vintiltä kaikkia vanhoja roskia pois mitä olin säästäny jne :''D

mä niin arvoistaisin, jos te antaisitte mulle palautetta näistä teksteistä! >.< on tyhmää, ku te kaikki ette oo äikän opettajia, ku äikän kirjotelmista tulee aina jotai palautetta sisällöstä tai sanavalinnoista tai jostain. täällä vaan kuulee kuinka jostain kaukaa kantautuu hyttysen ininää.. >.< 

so comments please? :3