the clock ticks life away

part one.




one kind of story:



we didn't like that the clock ticked life away. so we left it outdoors and hoped the magpie would take it away.

as we planned the bird really took it. but it was lot smaller bird. it couldn't take that big watch into its nest box. so i guess it left it out also.

the watch depended on the branch until one very windy day it dropped down. there it lied. all alone without it could shorten anyones life.



one day a man walked in the forest. he noticed this beautiful watch and took it with him. maybe he didn't know what the clocks do but this watch he had picked constantly ticked. and when his time was run out he left the watch behind and walked into remoteness.


part two.

mulla ei ollu aihetta (taas vaihteeks pitäsköhän lopettaa tän kertominen? ), joten kysyin sitten kaverilta että mitäpä kirjotan. naureskelimme silloin keskenämme hänen luonaan, vastaus siis luonnollisesti liittyi nauramiseen XD 'miks alkaa aina naurattaa ku yrittää kattoo kaveriaan vakavalla naamalla?'

niinpä :D ehkä siinä on just se että. ööh.. XD kaveri on yleensä (joololmoi) tärkee ihminen ja sillä tavalla rakas ja mukavaa seuraa jne. että jos yrittää kattoo sitä vakavasti niin EI SIINÄ VOI KUN REVETÄ SILLE ETTÄ MINKÄ NÄKÖSEN KAVERIN ON SAANU XDDD <3 I'll be there for you through it all, my dear friend.

the last part
mulla niin menee hermot tähän oikeesti. mulla on ollu ny ihan täydelliset ongelmat eka noiden kuvien kaa, sit tolla et miten saan ne aseteltua oikeille kohille, sitten nyt tää lihavointiki tappaa mut. kiitos moi.