moimoi.ette varmaa ees saa noist kuvist selvää. noi mä kumminki tein ihan ite (ylpee XD ) siin on vasen peukalo: ristikkoo ja siitä etusormesta eteenpäin. 'kill' 's' 'my' 'd' ja oikee käsi: tä on nyt semmone ku eräät henkilöt yritti vähän sotkee kuvia niin ihan kivasti onnistu ja suttu tahroista löytyi: pikkurillistä eteenpäi: prinsessaruususesta se noita, kilppari joka näyttää autolta, naamalta ja hatulta, muumi joka ratsastaa keppihevosella, kaks rastia ja viimeisenä ankka joka näyttää lähinnä pikkulinnulta.
jaa että uutta tekstiä pitäs taas kirjotella.. huono homma sinänsä ku mulla ei oo mitää ideaa vieläkään.. XD notuota. ajattelin et voisin tehä jostai bändistä esim giruista (kun mun lempi bändi <3>:D
part one. okaaaay. eli siis nyt saatte oikee kunnolla lukee love angst juttua. etin jonku vanhan tekstin teille nyt sitten luettavaks :3 mä toivon ettei tos oo ihan hirveesti kirjotusvirheitä tai muuta ja että saatte ees jotai selvää :D
Pävä oli ollu epätavallisen kiva. Aamulla oli ollu tuskaa herätä, mutta se ei ollu yllätys. Joka aamu on aina vaa vaikeempaa ja vaikeempaa herätä. Tää alkaa käydä voimille. Syö mua sisältä. Tai toisinpäin. Mä oon sisältä tyhjä, ja siks se painajainen.
Raahauduin suihkuu. En ollu muistanu käydä ostamassa shamppoota. Pakko käyttää jotai muuta. Suihkusta tuli kylmää vettä, mä käänsin kuumemmalle. Se ei tuntunu hyvältä. Yleensä tuntu. Nyt ei. Se oli joko liian kuumaa tai liian kylmää. Ei ollu sopivaa. On vaikee säätä vesi niin et se on tasan ruumiinlämpöstä. Sillon se ois vaa ollu märkää. Ei kuumaa eikä kylmää. Mutta ei onnistunu.
Koulus oli ihan kivaa. Halusin nukahtaa jokaselle tunnille. Yhellä välkällä oltiin uuden tutun kaa. Se on ihan älyttömän hauska. Naurettii paljo. Olin ilonen sillon.
Ilosuus ja onnellisuus on eri asiat. Iloisuus on hetkellistä, onnellisuus on pitempiaikasta. Mä en oo onnellinen. Tai jos oon nii ne on vaa semmosia sirpaleita. En mä pysty oleen pitkään kovin onnellinen tai ees ilonen. Se on vaikeeta. Mun painajainen ei lopu.
Kotona sit tein kotihommia ja kävin koneella ja kaikkee. Soitin sille mun poikaystävälle. Olin halunnu soittaa sille jo toissapäivänä, mut on tauko nii en tiä mitä oikee saa tehä ja sillee. Eilen piti soittaa, mut ei ollu ollenkaa semmonen fiilis. Ei kyl tänäänkää, mut tein eilen semmosen päätöksen, et tänään soitan, koska en soittanu sillon ku halusin nii joskus sentää.
Soitin sille. Mul oli valmis suunnitelma, et oon ilonen. Aluks sanon sille pöö! Pelästyikkö? Ja sit heti perään: Moi miten menee? Olisin tosi ilonen. Se valittaa mulle, ku mun äänensävy ei oo semmonen ilonen ja kiinnostunu, tai jos mun kehonkieli on jotai muuta ku sanon. Kyl mä sen ymmärrän mutta en mä osaa. Mä oon vielä lapsi. Mä en ole valmis.
Puhelin tuuttas pari kertaa. Sit hiljasta jonki aikaa. Olin vähä hämmästyny että mitähän nyt. Sit sielt kuulu moi tai jotai epäselvää. Ei onnistunu. Ei siinä tilantees huudeta ilosesti pöö. ”Moi miten menee?” ”Ihan hyvin” ”Okei”
Ei sitte pakko puhua!! Se on ainoo ihminen, joka saa mut nii vihaseks ja surulliseks. Ees mun veli joka on varmaa maailman ärsyttävin ihminen. Se haukkuu aina ja yrittää saada mut suuttuu mut en mä sille ikinä oo näin vihane.
”Sä kuulostat ihan kuolleelta” ”Joo heräsin just” ”Voin mä myöhemminki soittaa…” Puhelu kesti pari minuuttia. Puhuttii me vähä muutaki. Lähinnä mä yritin selittää siihen jotai, mut ei yksin puhelusta mitää tuu semmosen ihmisen kaa joka valittaa, jos en puhu mitää syvällistä tai joku mun asia kestää yli puol minuuttia.
Mä menin huoneeseeni kuuntelee musiikkia. Mua alko itkettää. Sit mä itkin siinä pari kyynteltä. Otin ittestiäni kuvia sillon ku kyyneleet oli sotkenu mun meikit ja olin ihan murtumispisteessä. Mä halusin nähdä miltä kipu näyttää. Mä haluan nähdä paljon ja mitään en voi. Miten mä voin nähdä ihmisen kuolevan? Kattoo sen silmii ja nähdä sen elämän sammuvan. Miten mä voin nähdä, ku ihminen painaa veitsellä ranteesee, ja veri alkaa ryöppyöämään siitä virtana?`Miten mä voin tuntee, ku keuhkot täyttyy jollain muulla kuin ilmalla? Mä en voi tehdä mitään näistä. Mä en halua kuolla, vaikka karkuun haluankin.
Kuvien ottamisen jälkeen, halusin piirtää kipua. Otin mun hiilet laatikosta ja rupesin piirtää. Kuvasta tuli ruma. Halusin mallin. Mul oli tulostettuja kasvoja seinälle laitettuna. En jaksais ottaa niitä alas. Mä pystyin kurkottaa mun hyllykköön siitä mis istuin. Siinä oli kirjoja ja valokuvia. Mä päätin ottaa yhen tietyn kuvan. Se oli siellä alimmaisena. Sitä ennen tuli monta kivaa, kuvaa mikkä oli paljo tuskasempia, ku se mitä ettin.
Mä aloin piirtää sitä ihmistä. Se oli ihan tavallinen koulukuva. Mä olin joskus aikasemminki yrittäny piirtää tärkeitä ihmisiä valokuvasta. Niistä oli tullu rumia. Miten mä voisin sotkee, jonkun näin tärkeen ihmisen kuvan mieleeni. Se piirrustus jäis sinne ikuisiks ajoiks. Ja se tulis oleen ruma.
Kattelin mun valmista pirrustusta. Oikeestaan ihan hieno. Sit mun puhelin soi. Sen saman ihmisen, kenen kasvot olin just piirtäny alko vilkkuu mun näytöllä. Mä laiton musiikin pois. Se oli ihan täysillä. En pystyis kuuntelee mieltäni, jos se olis lujalla.
”Mä ajattelin et soitan ite sulle ny, nii tulee juttuaki. Jos sä soittasit mulle joskus illalla en jaksais puhuu, nii soitan nyt ku oon hereillä.”
Se käski mun kertoo jotain syvällistä. Mä sanoin, et olin just itkeny. Se kysy syytä, mut sano samal, et jos en halua kertoo ei oo pakko. Se… Se on ainaki kohteliasta, mut en tiä mitä muuta. Mä itkin, sen takia. Tai en ees sen takia. Vaan sen puhelun takia. En tiä. En oo nähny sitä kunnolla melkein kuukautee.
Vappuna mä olin siellä yötä ja sillon viimeks näin kunnolla. Menin sinne kymmen aikaa illal, ja tulin seuraavana päivänä illal kuudelta. Sit se tosi useesti sanoo, et se ei jaksa ihmistä viittä tuntii pidemää. Mä en oikeesti ymmärrä sitä. Me ollaan maailman eriliasimmat ihmiset oikeesti.
Kysyin siltä, millon se näkee mua. Se sano vaa ettei se tiä. Sit puhuttii, jostai mitä se tekee vkl. Sil on koeviikko, ajattelin et se lukee tottakai. Muttaei. ”En mä vkl lue. Mä teen jotai ihan muuta. Teen mitä haluan.” Sit kauhee lista mitä se haluaa tehä. Missään vaihees ei ollu mitään musta.
Kysyin varmaa uudelleen millon tavattas. En tiä ekalla kerralla olin varmaa kysyny millon nähään, koska nyt se vastas ”aika suora kysymys” Joo mä kysyin sen jo kertaallee. Se sano ettei tiä ja pyys et ootan hetken, ku se katto kalenterist yhen asian. ”Sä oot kestäny taukoo kaheksan kertaa pidempää, ku mun eksä” No sehän kiva kuulla.
Ei mua enne oo haitannu, et se puhuu siitä eksästään. Mut nyt viimeaikoina. Kuinka se eksä on nii paljo parempi ollu ku mä. Kuinka se on välittäny siitä miljoona kertaa enemmän ku mä. Kuinka se tuntee sen eksän kuukauden jälkee paljo paremmin, ku mut neljän kuukauden jälkeen. Kuinka se pysty päättelee eksän ajatuksia ja musta ei saa mitää irti.
Mä itken kohta taas.
Miks musta tuntuu, et mä oon aina syyllinen tähän kaikkeen. Lähinnä siihe mitä ei tehdä. Kuinka mä nyt oon yllättävän hyvin kestäny taukoo, kuinka mulla ei oo ikävä sitä ollenkaa. Kuinka sillon joskus, ku se oli hukannu puhelimensa, en ottanu siihen mitää yhteyttä. Kuinka se ois ollu helppoo johki nettii kirjottaa vaikka moi. Kuinka mä en kerro sille ittestäni mitää.
Mikset sä ite tehny niitä asioita?
Perjantai-ilta. Kaikki muut on jossain kylällä kavereidensa kaa. Mä istun kotona ja haluan nukuun. Pakoon tästä painajaisesta.
Ei se kuva sit loppujen lopuks kovin hieno ollukaa. Otin siitä kuvan, et saan sen nettiin. Kaikkien nähtäville. Mä muokkasin sitä eka. Melkein samalla värillä kuin se tausta piilotin siihe yläkulmaan sanat:
”My murder number one.”
hieman tästä tuli pitkä! toi ei oikee tykänny mun kappale! tä ei oikee tykänny siit et tungin välejä kappaleiden alkuu nii pitää heittää kokonaa tyhjä rivi sit.......... hupsis.
PS. randomtieto kursiivilla kirjotettu Ei muistuttaa hyvin paljon Bi. ku selaan tätä, luen koko ajan kaikki ei:t bi:nä XD
part two.
mä siivosin tässä viikolla laatikoitani. löyty melko paljon kaikkia vanhoja meikkejä. niit oli viel jäljel purkeissaa mut en viittiny käyttää niit enää JOTEN. etin jostai ison paperin (joku A2 ehkä?) ja piirsin siihen kasvot. kuinka meikkillä saa kasvoista kauniimman. yhtä kauniin kuin mun piirrustuksen. Beauty of make-up.
part three
iLIKE
Hangry and Angry - Angelia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti