Yllättävän aikasin päästiin kumminki aamulla lähtee Mr. freaky rainbow bowlingin kanssa ajeleen. Lähettiin kohti Nerjaa taas. Sinne on ihana mennä, se ei oo kovin kaukana. Se on semmone samanlainen merenrantakaupunki, kun Torroxki on. Eka lähetään Torroxin keskustasta, ajetaan merenranta-moottoritietä ja sit ollaan Nerjan keskustassa.
Meillä ei ollu mitää erityistä suunnitelmaa, et mitä nyt sit Nerjas tehtäis. Kaikkee mahdollista olis, ja päädyttiin kaupan pihalle jätskien kans suunnittelee tarkemmin. Päätettiin jätskien painostuksesta lähtee Nerjan tippukivi luolaan. Ja sinne ku päästiin, nii sanottii et moi tä aukee taas neljältä. Kello oli sillon vähä vajaa kaks.
Liian pian kello tuli neljä ja yli. Me lähdettii pois mereltä, ja mentiin sinne tippukivi luoliin. Aluks ku päästiin sisälle kattelin sitä kapeeta käytävää epäillen. Mä toivoin, ettei se kapenis enää yhtään. Onneks seuraava huone oli jo isompi. Siel oli kaikkia tietojuttuja tippukiviluolista. Mun piti aluks lukee ne, mutta koska mun englanti ei ihan vastaa native –tasoo, mun on vähä hankala silti ymmärtää niin yksityiskohtasia ja tieteellisiä sanoja, niin lopetin sit aika pian. Kuvatekstit luin ja luulin ymmärtäneeni jotain tähän suuntaan: Kuolevat ihmiset tuotiin johonkin tiettyyn luolan osaan, ja jätettiin sinne peiton päälle. Lopulta ku ihminen siihen sit kuoli, sille ei tehty mitään. Sinne tuotiin aina vaan lisää kuolevia sinne puoliks mädäntyneiden ruumiiden joukkoon. Lopulta kun oli luut jäljellä, ne heitettiin sit vaa pois tieltä, et saatiin lisää vielä eläviä ihmisiä sinne.
Tippukivien esittely oli alkanu semmosilla pienillä n. 10cm pitusilla tippukivillä. Siinä seuraavassa huoneessa oli pikkusen isompia tippukiviä. Se oli semmonen ihan älyttömän iso sali, minkä opaste käytävä kiersi. Ne tippukivet oli ihan tajuttoman isoja! .__. Mä en tiä, kuinka iso se huone oli, mut ne isoimmat tippukivet siellä oli sieltä katosta lattiaan. Joku sano et ne ois ollu 50m, mut en tiä. Niitä isoimpia ja paksumpia tippukiviä oli pudonnu sinne maahan maanjäristyksen tai jonkun muun seurauksena. Ja vanhimpien päälle oli alkanu kerääntyy uusia tippukiviä.Ne tippukivet, jokka oli muodostunu sinne maahan oli musta kauheen kivoja. Ne näytti pieneltä metsältä. (älkää epäilkö mun mielenterveyttä, kun ään kivissä puita) Alhaalta ne oli silleen normaalisti, et se kalkkivesi oli valunu maahan, ja muodostanu siitä semmosen pitkän puikon. Ja tän päälle oli sit hajanaisiin kohtiin alkanu tippua yksittäisiä pisaroita, joten näiden puikkojen päälle oli muodostunu epämäärästä kivee, kuin lehdet puiden latvaan.
Seuraava ranta. WHOOO!!! KATTOKAA KUINKA ISOJA AALTOJA!!! Heitettii vaa vaatteet rantaan ja suoraa mereen. Täs rannas oli sitä tumman harmaata hiekkaa, mitä siinä aikasemminkin Malagassa päin oli ollut. Se poltteli jalkoja ja me juostiin aaltoihin. Ja siihen se jäi. Se oli kylmää se vesi. Eiku oho siihen tottuki jo. Mut ei silti uskalla mennä! Mitä mä sit teen jos joudun jonku laskuveden (onko tää ees laskuvesi nyt? ) mukana johonki arabiaan??
JA NYT SINNE AALTOIHIN!! Mä en osaa sanoo kuinka isoja ne aallot oli. Isoja. Ei nähty toisiamme aaltojen välistä. Suussa maistu suola, kun sukellettiin aaltojen mukana rantaan päin. Mä haistoin merilevän ja kalan. Meren oletettua viileyttä ei voinut tuntea tai huomioida siinä hetkessä. Jos mä en ollu vielä rakastunu mereen, niin nyt mä halusin jo naimisiin sen kans :’’’D Siel oli ihana uida. Ainoo haittapuoli oli sit se, et ku oltiin lähös en osannu päättää olinko nielly litran vai kilon suolaa.. xP hyihyi
Kotona suunnitelma oli tää: eka ulkosuihkuun, sit altaaseen huuhtelee viimesetkin suolat pois, sit lämpimään suihkuun sisälle. Ja toimi loistavasti! Paitsi mä aloin, miettii et onkohan merivedes jotai tosi friikkiä ainetta, ku sit omas altaas puhuttii kaikee nii ei ollu asiaa mikä ei naurattanu. O_O’’ Siinä vaiheessa ku kuollu amppari naurattaa, pitäs varmaa harkita jonkinlaista hoitoo? Mut me sovittii, et kaikki mitä sanotaan espanjassa, jää tänne. Siitä ei kuittalla sit enää xP Siks en julkase ees niitä tänne >:D vaikka kuinka huvittavia juttuja olikin xP Ainii, yhes vaihees ehin saada turpaaniki x’D
Ette oikeesti tajua mitä kaikkee mäki oon tää joutunu syömää, ja kuinka usein!! Meille on yllättävän hyvin tarttunu nää keskieurooppalaiset ruokailutavat (vaikka itse olin jyrkästi niitä vastaan) Me syödään aamulla toooosi hieno aamupala. Sit päiväks lähetään pois, ja syödään siellä jotai pientä. Sit illalla tullaan kotiin ja siinä 9 aikaa syödään ihan kunnon ruoka .__. Huhhuh…….. Tulee pikkuhiljaa lihava olo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti