Will you marry me, Stitch?

Part one. 

Mä olin viimeviikolla yksissä häissä. Siellä vihittiin suomalainen morsian ja skotlantilainen sulhanen. Ennen häitä ajattelin, että ihan kivaa päästä häihin taas, oon viimeks ollu häissä joskus yli 10 vuotta sitten ehkä? Eli odotukset oli ihan tavallisesta vihkimisestä ja kirkossa istumisen ihanuudesta. Ainut asia mitä vähän ehdin miettiin oli että millä kielellä vihkiminen tapahtuu.

Kirkkoon mentäessä ovella oli vastassa pari miestä, jotka kysy että ollaanko me sulhasen vai morsiammen tuttuja, engalnniksi tietenkin. Vastattuamme saatiin käsiimme ohjelma suomeksi ja meidät ohjattiin istumaan kirkon vasemmalle puolelle. En tiä oliko se ihan tavallinen tapa häissä vai ei, odottamaton se mulle oli. Aloin sen jälkeen katteleen ympärilleni, ja laitoin merkille ne useet kiltit, mihin monet skottimiehistä oli pukeutunu. cool, tykkäsin.

Kaikki tapahtui suhteellisen normaalisti paria poikkeusta lukuunottamatta. Tekstit sanottiin sitten kahdella kielellä ja vihkivalat suoritettiin suomalaisittain ja skotlantilaiseen tyyliin. Ja muuan hauska tapahtuma oli, kun piti lausua isä meidän rukous, kukin omalla äidinkielellään. Suomalaiset aloitti ensin ja lopetti myöhemmin (pidennetty versio ihan varmasti.)

Rukouksen jälkeen oli vuorossa raamatunlukua ja sitten puhe. Puheen oli kirjoittanut joku sulhasen tuttu,(koska englanti,) ja tämän jälkeen suomalainen käänsi edellä luetun tekstin. Jossain vaiheessa aloin miettii, että mikä ihme mua häirii tässä noiden kahden ihmisen puheessa. Se skotti luki ilosesti sitä puhetta paperistaa, piti taukoja ja naurahteli välillä. Välillä kirkon oikea puoli purskahti nauruun puheessa olleiden vitsien vuoksi.

Parin virkkeen jälkeen suomalainen luki paperista vastaavan version. Tasainen kuuluva ääni täytti salin. Vitsien kohdalla suomalaiset hymyilivät hiljaa paikoiltaan. Kuka sano että suomalaiset on ilosia, ja uskaltaa tehdä jotain (tässä tapauksessa nauraa ääneen?) Mä en ihan tajua, mut kai se on joku kulttuurillinen kasvatus systeemi, et ääneen ei vaan naureta, ei ainakaan kirkossa! se on vakava paikka. Musta se oli kyl vähän masentavaa, kattoo ensin kun skotit otti vihkitilanteesta kaiken irti ja suomalaiset vähän nyökkäs.

Puheen jälkeen oli vihkivalojen vuoro. Ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Suomalainen versio: Tahdotko sinä skottisulhanen ottaa aviopuolisoksesi suomalaisen vaimon ja rakastaa häntä? - Tah-don. Ja sama toisin päin. Sitten tuli englantilaisen version vuoro. Ensin pappi sanoo mitä pitää sanoo ja mies toistaa, minä (nimi) aion rakastaa sinua (nimi) aina ja ikuisesti ja rikkaudessa ja köyhyydessä ja huonoina päivinä ja hyvinä päivinä ja plaaplaa (pitkä lista kaikkee mahdollista mitä keksii) plaaplaa ja terveenä ja kipeenä ja aina ja ikuisesti kunnes kuolema meidät erottaa. (en todellakaan muista sanatarkkaan enää kaikkea tuota) Noniin, nyt on käytetty aikaa 2kertaa enemmän ku suomalaiseen tahdon -lupaukseen ja on aika siirtyä morsiammen vuoroon suorittaa vihkivala.

Kun vihdoin valat oli suoritettu kaikilla kielillä moneen kertaan tuli the moment we've (well.. bride and goom for one) all being waiting for. Groom can kiss the bride. Ja sitten kirkkon oikee puoli räjähti ja vasen siinä pikkuhiljaa mukana. Kaikki alko taputtaan ihan hulluna, ihmiset vihelteli ja kilju onnessan ja taputti niin että kädet tuli tunnottomaks. Jos ikinä ei oo saanu kunnon aplodeja suosittelen englantilaistyylisiä häitä. Mua ihan nauratti, kuinka ne skotit oli niin ilosia ja nauravaisia ja innoissaan ja kaikkee positiivista ihan vaan kahden ihmisen puolesta. Suomalaiset tässä tapauksessa hymyilivä hillitysti paikoillaan. Ah että oon kade niille skoteille! :)

Tän jälkeen aviopari lähti kävelemään kirkosta pois ja vieraat heidän perässä. Pihalla meille annnettiin kouralliset vehnän siemeniä ja mentiin riviin kirkon ovelta autolle. Kun pari asteli pihalle heitettiin siemenet heidän päälle ja autoon ja niin onnellinen pari katosi autolla jonka takaikkunassa luki just married.

Saitteko te jonkinlaisen käsityksen nyt tästä aiheesta? Miten suomalainen iloinen kulttuuri eroaa esim. skoteista.

Part two.

Mun veli ja sen tyttöystävä oli viettämässä 2kk Jenkeissä ihan vaan koska ne halus. Tuolta niiden blogista löytyy sit enempi tapahtumia paikan päältä, mä kerron nyt vaan sen kun ne tuli takasin Suomeen.

Tais olla tiistai-ilta, kun olin huonees tekee taas vaiheeks jotai matikanläksyjä ja kiittään kaikkee siitä, että mulla ei oo muuta elämää kun ne matikanläksyt. Mulla meni hermot niihi siinä 10 min sisään. Sit kuulen ku isi huutaa keittiöst et HEEEEIIII TATU JA SUVI TULIII!!!! Siitäpä mä sitte ihan ärtyneenä niistä läksyistä meen sanoo niille moi ja juttelen kaikkee kivaa. Ja heti alkajaisks ne alko kaivaa laukuista tuliaisia. Whoo, takuuvarma keino piristää ärsyyntynyttä pikkutyttöö :''''D

 Kun Tatu kaivo laukustaan muovipussin jos oli Disney land -linna. Mulla tuli heti mieleen se kun Tatu oli just ennen matkaa kysyny mitä haluisin tuliaisiks, enkä ollu keksiny heti mitään. Seuraavaks se otti sieltä pussista pienemmän pussin, josta pilkisti sininen pää. ääääääääääääääääää ihanaa <33333 ;____; halihali tui sain oman Stitchin kun halusinkin :3333 Sit mulla tuli viel nopee mieleen, kun Tatu oli kirjottanu blogiinsa "ja Disney landista saattoi jotain tuliaisiakin tarttua mukaan."

NOTTUI!! kattokaa ny sitä! + Tatun kortit